Luku 15. Ihmisten välinen telepatia

Alkusanat

Telepatia

Ovatko virtuaaliset fotonit kosmisen energian hiukkasia

Spontaani telepatia

Tiedostettu ja tiedostamaton yhteys

Tarkoituksellinen telepatia ihmisten välillä

”Aseistautuminen” selvänäkijöillä

Ajatusten lukeminen

Valmistautuminen harjoitukseen 16.7: Kasveihin vaikuttaminen etäältä ja 16.8: Telepatia kasvien kanssa

Alkusanat

”Olen ihminen, pieni yksilö, kuulun kaikkeuden syntymään, maailmankaikkeuden kehityskulkuun.” Näissä sanoissa on paljon yksinkertaista, mutta myös laaja tunnustus, että meissä itsessämme on suurempaa kuin itse olemme. Suurin osa ihmisistä ei tiedosta tätä, sillä pinnallinen sivilisaatiomme on tylsistyttänyt voimakkaasti kykyämme aistia olevaista. Emme osaa enää käyttää aistielimiämme yhä stereotyyppisemmäksi muodostuvan sosiaalisen tiedostamisen kapeiden rajojen sisällä.

Mitä tulee mielikuvituskykyymme ja sen perusteella toimivaan vastaanottokykyymme, tähtää koko kasvatuksemme siihen, että aistimiskykyä ei käytetä tai se vaimennetaan sen sijaan, että nämä kaksi yhdistettäisiin ja niistä tuleva energia ohjattaisiin oikeaan uomaan.

Meillä on vasta vain abstraktit tiedot kaikesta oleellisesta: intuitiomme elollista kohtaan on kuihtunut lähes täysin, oli elollinen sitten kasvi tai eläin. Vain harvoilla on lahja tuntea vaistomaista sympatiaa ja kyky ystävystyä esim. ketun kanssa, saada voimaa mahtavasta tammen rungosta sitä halaten tai valmistaa kallion läpäisevä laite luotuaan ensin yhteyden kallion pinnan kanssa. Useimmin kuitenkin kaikki jää pinnalliseksi, ei vain esineiden ja elollisen materian ollessa kyseessä, vaan myös kun ajatellaan omia tuntemuksia ja aistimuksia.

Meissä ei ole sitä ikuisesti tuoretta, rajattoman rakkauden tunnetta, joka yhdistää meidät yleiseen todellisuuteen ja tuo sopusoinnun kaikkien alkeishiukkasten välille. Luonnon ilmiöiden ja eläinten seuraaminen ja niiden kunnioittaminen on unohtunut ja ihminen on etääntynyt luonnosta, eikä enää tunnista luonnon kautta havaitsemaansa todellisuutta ja sisäistä tietoa.

Meidän on tehtävä loppu vieraantumiselle, jonka nykyihminen on itselleen langettanut kiistämällä jokaisen subjektiivisen, mielikuvitukseen perustuvan maagisen merkityksen, amputoiden hengen kosmiset voimat, ajaen ne pois itsestään ja kieltäen nämä. Jopa sana ’henki’ on asetettu naurun ja pilkan kohteeksi.

Mikäli kaiken kokeminen olisi konkreettisempaa ja pystyisimme aistimaan olemassaoloamme herkemmin, ilmentyisi kehomme henkisyyden aurassa. Kaikki tiedostaminen olisi yhtä suurta loputonta tapahtumien moninaisuuden kokonaisuutta, jossa toisensa ohittavat aallot olisivat kuin yhtä yhteistä sydämen lyöntiä.

Ranskalainen kirjailija Pierre Emmanuel ei olisi voinut kuvailla paremmin vuonna 1976 Pariisissa julkaistussa teoksessaan ”Maanpäällinen elämä” niitä päämääriä, joita käsittelemme tällä ja seuraavalla luennolla: Opettelemme saamaan yhteyden ihmisten, eläinten ja kasvien välillä ja näin saamme mahdollisuuden jopa järjestää ”moninaisia tapahtumia” kaikessa elävässä.

Tämän ansiosta yhdymme edellisissä harjoituksissa koettua voimakkaammin sen maailman kanssa, jossa elämme ja vaikutamme tärkeänä kokonaisuuden osana. Vastaisuudessa aistimme olevamme yhä tiiviimmin yhteydessä kaikkeen maailmankaikkeudessa olevaan ja elävään sekä tiedostamme päivä päivältä intensiivisemmin, mitä tarkoittaa olla aktiivinen osa luomista, joka ei ole lähelläkään valmistumispistettään.

Tämän tiiviin yhteyden ja yhdistymisen aistimista on mahdotonta yliarvioida, sillä siihen kykenevät ihmiset päättävät, kuinka arvokas maailma on elämälle. Se herättää eloon sympatian, harmonian, humaaniuden, auttamishalun, ymmärryksen ja rakkauden tunteita. Me kaikki opiskelijat vaikutamme siis siihen, jotta syntyisi uusi, kauniimpi maailma.

Telepatia

Amerikkalaisen Nautilus-ydinsukellusveneeseen astui 25.6.1959 salainen matkustaja, joka sulkeutui heti hyttiinsä. Hänellä oli erityinen syy olla olematta missään tekemisissä miehistön kanssa. Hän oli yhteydessä vain tarjoilijan ja laivan kapteenin Anderssonin kanssa.

Nautilus lähti avomerelle ja seilasi veden alla Atlantin valtameressä 16 päivän ajan. Tänä aikana matkustaja, joka kulki salanimellä luutnantti Johnson, antoi kapteenille kaksi kertaa päivässä paperiliuskan, johon hän oli piirtänyt viittä erilaista mystistä symbolia eri järjestyksissä (ks. kuva 1).

Sitten kapteeni Andersson ja hän allekirjoittivat listan, johon lisättiin päivämäärä ja kellon aika. Samaan aikaan 2000 km:n päässä Nautiluksesta istui kaksi kertaa päivässä eräs Smith automaattisen korttien sekoittajan ääressä ja katsoi, kuinka kone arpoi minuutin välein viisi korttia, joissa oli symboleja, jotka luutnantti Johnson kirjoitti listalleen.

Smithin tehtävänä oli katsoa tarkasti hänen silmiensä eteen automaattisesti tulevien korttien symboleita – niitä symboleita, jotka luutnantti Johnosonin piti nähdä ja kirjoittaa Atlantin syvyyksissä.

Nautilus saapui 10.8. Krotonen satamaan, Italiaan, missä luutnantti Johnson meni Westinghousen erityistutkimuskeskukseen. Hän luovutti kirjoittamansa listat majuri Bowersille, joka kaivoi kassakaapistaan samanlaisen nipun papereita, joihin Smith oli kirjannut ne kortit, jotka hän oli nähnyt koneen valitsevan automaattisesti.

He tarkistivat, että listojen päivämäärät ja kellonajat olivat samanlaiset ja alkoivat vertailla symboleja. Tarkastuksen tulos oli sensaatiomainen: kaikista kulloisenakin päivämääränä kirjoitetuista symboliryhmistä 90 % oli samanlaisia ja samassa järjestyksessä.

Tulos oli todellakin ilmiömäinen, sillä puhtaasti arvaamalla (tilastollisesti mahdollinen oikea vastaus jokaiseen kysymykseen) Johnson olisi saanut oikein vain 20 % korteista. Vilppi oli tässä kokeessa täysin poissuljettu ja mahdotonta.

Ainoaksi informaation siirtomahdollisuudeksi jäi ajatuksen voima, jolle englantilainen filosofi ja professori Myers keksi nimen telepatia. Käsite ’ajatus’ on tässä yhteydessä ymmärrettävä laajasti, sillä telepatian avulla voidaan lähettää myös kokemuksia, malleja, kuvitelmia, tuntemuksia ja ennen kaikkea alitajunnan sisältöä ja siellä meneillään olevia prosesseja (sana ’telepatia’ tulee kreikan kielen sanoista ”tele” – kauas ja ”pathon” – hengen tila, mielenkiihtymys, into).

Fyysinen etäisyys ei juurikaan vaikuta telepaattiseen informaation lähetykseen. On aivan sama, ovatko telepatialähetykseen osallistuvat henkilöt samassa huoneessa vai tuhansien kilometrien etäisyydellä toisistaan, sillä lähetys toimii aivan yhtä hyvin molemmissa tapauksissa.

On myös samantekevää, onko telepaattisen lähetyksen toinen osapuoli ihminen, eläin vai kasvi: jokainen yksilö (sellaisena pidämme myös jokaista eläin- ja kasvikunnan edustajaa) lähettää jatkuvasti amplitudin mukaan muokattua maailmankaikkeuden aaltokenttiä, jotka sisältävät tietoja lähettäjän kaikista ajatusprosesseista ja fyysisestä olemuksesta, minkä koulutettu parapsykologi pystyy ottamaan vastaan ja tulkitsemaan.

Tämän lisäksi parapsykologin on mahdollista antaa lähettämällä telepaattisesti niin voimakkaan impulssin, että se ilmenee vastaanottajan aivoissa ja hermostossa hermoärsykkeenä.

Tällä ja seuraavalla luennolla tarkastellaan tällaista telepatian muotoa eli etäisyydeltä vaikuttamista sekä ajatusten lukua ja telepaattista kanssakäymistä ja erilaisten tehtävien tekemistä, voimme itse omaksua vastaavat kyvyt. Ennen sitä kuitenkin katsomme tarkemmin luennolla 14 mainittuja telepaattisen tietojen ja käskyjen lähettämisen informaation kuljettajia.

Ovatko virtuaaliset fotonit kosmisen energian hiukkasia

Vuonna 1922 venäläinen biofyysikko Alexander Gurvitsh (kirjoitetaan myös Gurvitsch, Gurvitch) havaitsi jotain hämmästyttävää tehdessään kokeita sipulilla: Kun hän lähestyi nuoren sipulin juurta, alkoi toisen sipulin juuressa voimakas solunjakautuminen samassa kohdassa. Jonkin oli stimuloitava solunjakautumisprosessia. Gurvitsh ajatteli aluksi itsestään selvintä syytä eli hormonien kemiallista vaikutusta. Hän ajatteli, että hormoneja pääsi erittymään yhden sipulin juuresta, mikä nopeutti solunjakautumista toisen sipulin juuristossa. Tarkistaakseen asian hän peitti molempien sipulien juuret kahdella lasiputkella ja toisen vielä metallivaipalla, jossa oli vain pieni aukko lasiputkia varten (tarkka kuva kokeesta on esitetty kuvassa 2).

Tavallinen ikkunalasi keskeytti mitoosin (epäsuora solun ytimen jakautuminen, tarkka geneettisen materiaalin kopiointi ja kromosomien jakautuminen kahteen tytärsoluun). Näin hylättiin yksiselitteisesti oletus, että hormonit aiheuttaisivat ärsykkeen.

Kun lasiputket vaihdettiin samanlaisiin, mutta kvartsilasisiin, havaitsi Gurvitsh suureksi hämmästyksekseen solujen kasvuefektin, joka näytti siltä, ettei juurten välillä olisi ollut minkäänlaista erottavaa ainesta.

Tunnetusti ultraviolettivalo absorboituu tavalliseen lasiin (siksi ruskettuminen lasin läpi ei onnistu), mutta kvartsilasi päästää sen lävitseen (siksi vuoristoaurinkoa jäljittelevien lamppujen lasiosat ja ultraviolettivalaisinten putket on valmistettu kvartsilasista). Tämän perusteella Gurvitshille jäi vain yksi vastausvaihtoehto: ultraviolettivalo on syy solujen kasvuun!

Vuonna 1971 Nobelin fysiikan palkinnon saanut Denes Gabor, joka keksi hologrammit, vahvisti vuonna 1928 Gurvitshin perusteelliset tutkimukset huolellisesti valmistelluilla kokeillaan, jotka hän teki kollegansa T. Reiterin kanssa Siemens-konsernin laboratoriossa Berliinissä.

Mitogeenisen säteilyn todistaminen fyysisesti onnistui vasta vuonna 1954 ja sen tekivät italialaiset tutkijat L. Colli ja U. Faccini. Aiemmin käytetyt valonmittauslaitteet eivät olleet tarpeeksi herkkiä mittaamaan biologisen materiaalin säteilemää säteilyä, joka on voimakkuudeltaan 10 – 100 kvanttia sekunnissa neliösenttimetrille (normaalin päivänvalon säteilymäärä on 1018 kertaa enemmän eli triljoona eli miljardi miljardia).

Colli ja Faccini todistivat yksiselitteisesti, että viljan jyvästä, linssistä ja pavun iduista lähtee valoa. Ne eivät tosin lähetä valoa spektrin ultraviolettialueelta, kuten Gurvitshin sipulit, mutta siinä on komponentteja spektrin alueelta vihreästä punaiseen. He nimesivät ilmiön bioluminesenssiksiksi (elävän solun valotuotantoa ilman että valon tuottajan lämpötila nousee), jättäen huomiotta sen, että esim. kiiltomadon kehittämä bioluminesenssivalo on miljoonia kertoja intensiivisempää kuin jyvästä lähtevä ultraviolettisäteily.

1960-luvulta lähtien ”biofotonien” solusäteilyn tutkimus on lisääntynyt voimakkaasti erityisesti Amerikassa, Japanissa ja Venäjällä. Venäläiset tutkijat A. A. Gurvitsh (yksi Gurvitshin tyttäristä), S. Konev, G. Popov, T. Mamedov ja V. Veselovski ovat tehneet mielenkiintoisia päätelmiä:

Fotonien ultraheikko emissio

• on todettu olevan kaikissa tutkituissa eläin- ja kasviorganismeissa
• kehittyy vaihtelevalla intensiivisyydellä ja erilaisilla spektrin alueilla biologisen lajin mukaan
• voimistuu paljon, kun biologinen järjestelmä alkaa kuolla (kuolemantavasta huolimatta – oli se sitten myrkytyksen, sentrifugoinnin, kuumentamisen tai jäätymisen tulosta)
• häipyy kuoleman koittaessa.

Virtuaalisten fotonien, biofotonien ja instituuttimme esittämän maailmankaikkeuden energian välinen samankaltaisuus on hämmästyttävää.

Lisäksi maailmankaikkeuden energia hiukkaset

• säteilevät kaikista eläin- ja kasviorganismeista
• syntyvät erilaisissa biologisissa lajeissa ja niiden intensiivisyys ja aallonpituus vaihtelevat
• kasvavat maksimaaliseen kokoonsa juuri ennen yksilön kuolemaa
• sammuvat kuoleman tultua.

Tästä seuraa kysymys, ovatko virtuaaliset fotonit identtisiä tuntemamme paranormaalia informaatiota kuljettavan maailmankaikkeuden energian kanssa?

Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, tarkastellaan vielä lisää vastaavuuksia. Pystyvätkö virtuaalifotonit esim. muodostamaan materiaalisen kehon ”energiamallin”, joka vastaa täysin energiakehoa: pystyvätkö ne toimimaan bioenergeettisesti yhdessä materiaalisten rakenteiden kanssa: pystyykö niitä aistimaan (maailmankaikkeuden energian vastaanotto), pystyykö biologinen järjestelmä kartuttamaan niitä ja lähettämään amplitudin mukaan moduloidussa muodossa ulkopuoliseen maailmaan. Ovatko ne lisäksi koherentteja (eli kykenevätkö ne olemaan rakentavia tai hajottavia, kun toisesta lähteestä tulee sähkömagneettista säteilyä), antavatko ne muodostaa PSI-kenttiä (aura) materiaalisen kehon ympärille ja pystyykö niitä ylipäätään muokkaamaan riittävästi sillä pienellä energiamäärällä, joka biologisilla järjestelmillä on käytettävissään?

Vanhan mystiikan ja nykyisen parapsykologian yleisten käsitysten mukaan energiakeho on tiivistynyttä maailmankaikkeuden energiaa ja se on täydellinen, energeettinen kopio materiaalisesta kehosta (kuten myös elottoman esineen ympärille muodostuva energiakeho). Energiakeho saa bioenergeettisen kanssakäymisen välityksellä jatkuvasti informaatiota kaikista fyysisistä elintoiminnoista, aineenvaihdunnasta, solunjakautumisesta ja hermotoiminnasta, jolloin se pystyy myös ohjaamaan niitä (ks. luento 1).

Mikäli siis virtuaaliset fotonit olisivat samanlaisia kuin maailmankaikkeuden energian hiukkaset, olisi niitä tiivistyneessä muodossa koko elimistössä ja niitä olisi vastaavasti osallisena kaikessa kanssakäymisessä kaiken kanssa.

Ensimmäisen voi perustella siten, että jokaiseen elektroniin on keskittynyt määräämätön määrä virtuaalisia fotoneja rajoitetussa tilassa, kun taas kanssakäyminen perustuu virtuaalisten ja todellisten fotonien kykyyn kuljettaa sähkömagneettista voimaa (ks. luento 19).

Myöhemmillä luennoilla tutkitaan syvemmin alkeishiukkasten parapsykologista ja fyysistä yhteyttä. Tässä keskitymme nyt miettimään ennen kaikkea sitä, miten edellä mainittu ultraheikkojen fotonien emissio biologisesta materiaalista tapahtuu, sillä siitä saamme tärkeän viittauksen monien paranormaalien ilmiöiden periaatteisiin.

Luennolla neljä tuli tutuksi se, että lämpö- tai muista impulsseista aiheutuva elektronin hyppy takaisin omalle kehälleen synnyttää energiaa, joka ilmenee fotoneina. Jos niiden taajuus on sähkömagneettisen spektrin näköalueella, pystytään hyppy aistimaan valona. Tällaisessa tapauksessa energian tarve on niin suuri, että elävä organismi ei pysty sitä tuottamaan, mikä selvitettiin jo edellisellä luennolla. On olemassa muitakin keinoja pakottaa elektronit lähettämään fotoneja. Yksi sellainen on kemiallisen reaktion aikana vapautuneen energian tuotanto eli energia, joka vapautuu kaikkien biologisten järjestelmien elintoiminnoissa ja aineenvaihdunnassa tapahtuvista jatkuvista ja määrättömistä reaktioista.

Tutustumme joidenkin esimerkkien avulla niihin moninaisiin bioenergeettisiin toimintoihin, joiden tuotteena on virtuaalisia fotoneja.

Jo kauan on tiedetty, että elävien organismien fotonivirta kasvaa huomattavasti hapen saannin jälkeen. Tämä selittyy sillä, kun hapesta ja glukoosista tuotetaan energiaa ja alkaa hapetusprosessi, jonka aikana vapautuu energiaa paljon energiaa sisältävien aineiden käsittelyä varten (esim. adenosiinitrifosfaatti, kuten luennolla 14 on mainittu) ja lisäksi vapautuu myös yksi virtuaalinen fotoni (biofotoni) aina jokaista 1011 käsiteltyä happimolekyyliä kohti.

Kaksi tunnettua prosessia aiheuttaa mitokondrion kalvossa (ks. luento 12) elektroniärsykkeitä, joista seuraa emissiona valoa: ensinnäkin lipidien reaktio fosfaattien, hapen ja rautaionien Fe2 kanssa, mikä johtaa lipidoosiperoksidin syntymiseen ja toiseksi vapaiden lipidien fermenttireaktio hapen (O2) kanssa.

Toinen esimerkki on fagosytoosi (ks. luento 13). Polymorfonukleaasit ja muut fagosyytit osoittavat virtuaalisten fotonien emission, joka on mitattavissa fagosytoosin aikana tai kemiallisen ärsykkeen jälkeen. Samalla glukoosin kulutus ja happireaktiot lisääntyvät.

Virtuaalisten fotonien säteilyn lähteeksi on laskettava myös proteiinien rakenneosat, solurunkojen ytimet sekä DNA:n nukleotidit – perinnöllisen tiedon kantajat (ks. luento 12).  Lisäksi hermoärsykkeistä säteilee vaihtelevan vahvuisesti virtuaalisia fotoneja.

Tiede on jo kymmeniä vuosia tutkinut sitä, miksi biologisesta materiaalista lähtee fotoneita, joiden impulssi on niin merkityksetön, että ”normaali” ihminen ei voi niitä nähdä ja jotka vain herkimmät mittalaitteet pystyvät havaitsemaan. Tyydyttäviä tuloksia ovat saaneet fyysikko Fritz-Albert Popp ja biologi Walter Nagel (Kaiserslauternin yliopisto, Saksa).

He totesivat, että fotonisäteily ohjaa solujen aineenvaihdunnan jaksottaisuutta, luo impulsseja tai antaa niitä ja pitää biologiset prosessit tiukasti määrätyssä aikarytmissä.

Vaikuttaminen ruumiillisiin prosesseihin on mahdollista siksi, että solujen ultraheikko fotonikenttä on paljon tehokkaampi kuin muut voimakentät (esim. biofotonit aktivoivat biomolekyylejä lämpösäteilyn tuottamiin fotoneihin verrattuna jopa 10 – 40 kertaisesti). Siksi ne ovat erinomaisia aineenvaihdunnan kemiallisten hajotusreaktioiden säätelijöitä (sisältäen myös entsyymireaktiot). Virtuaalisten (bio)fotonien taajuudesta riippuen ne pystyvät vaikuttamaan molekyylien pyörimiseen, translaatioon, värähtelyyn ja sähköiseen tilaan.

Taajuus sekä polarisaation suunta ja laajuus määräävät, syntyykö reaktio vai tukahtuuko se. Mitä enemmän ehtoja tällä biofotoniliitoksella on täytettävänään, sitä suurempi on sen informaatiosisältö ja sen vähemmän muut sähkömagneettiset kentät – jopa erittäin voimakkaat - pystyvät vaikuttamaan siihen vääristävästi.

Virtuaaliset fotonit:

• ovat samanlaisia kuin maailmankaikkeuden energian hiukkaset ja ne muodostavat ”energiakentän”, jota voidaan pitää lähes täysin materiaalisen kehon energeettisenä jäljennöksenä
• ovat tiiviissä bioenergeettisessä kanssakäymisessä, kuten maailmankaikkeuden energiankin hiukkaset, kaikkien elävän organismin fyysisten prosessien kanssa
• lisääntyvät ja niiden intensiivisyys kasvaa hapen virtauksen lisääntyessä, kuten maailmankaikkeuden energian hiukkasetkin (voimakas hengitys!).

Näin ne siis vastaavat joitakin tärkeimmistä vaatimuksista, joita asetamme maailmankaikkeuden energian kvanteille. Mutta voiko niitäkin kartuttaa ja moduloida amplitudin mukaan paranormaalia informaationvälitystä varten? Ovatko ne tyydyttävä selitys biologisten rytmien muodostumiselle tai PSI-kentille, jotka vain parapsykologit voivat nähdä? Näihin kysymyksiin palataan seuraavalla luennolla.

Spontaani telepatia

Saksalaisessa naistenlehdessä julkaistiin lokakuussa 1984 artikkeli ”Kauhea uudenvuoden yö”, jonka oli lähettänyt lehden lukija Mannheimista:

”Vuosi 1945 oli minulle ihmeiden vuosi. Jossakin sodan vaiheessa meidän oli lähdettävä ja pelastauduttava toiseen kaupunkiin: isä, äiti, perheen neljä siskoa ja minä pienen tyttäreni kanssa lähdimme matkaan. Kaksi veljeämme oli rintamalla ja toisesta meillä ei ollut mitään tietoa sen jälkeen, kun länsirintamalla alkoi taistelu. Vietimme uuden vuoden yhdessä. Yhtäkkiä äitini muuttui täysin valkoiseksi ja tarttui sydämeensä. Luulimme hänen saavan sydänkohtauksen, mutta se ei kestänyt kauaa ja sitten äiti sanoi, että Hans-Josef on kuollut ja päätimme rukoilla hänen puolestaan. Seuraavana aamuna äiti pukeutui mustiin. Muutaman päivän kuluttua äiti sai uuden näyn, jossa hänelle näytettiin, että Hans-Josef haudattiin johonkin päin Ranskaa. Papit ja muut puhuivat ranskaa. Kammottavaa! Vasta kuuden vuoden kuluttua tästä saimme tietää tarkasti Hans-Josefin kuolemasta. Hän kaatui ilmahyökkäyksessä uudenvuoden yönä 1944 – 1945 Ardenneilla. Hauta löytyi myöhemmin”.

Varmasti löytyy muitakin perheitä, joissa joku on tuntenut tai nähnyt läheisen ihmisen kuoleman. Erityisen usein tällaista tapahtui sodan aikana, jolloin isät, pojat ja muut läheiset miehet haavoittuivat vaikeasti tai kaatuivat rintamalla.

Tällainen spontaani ajatusten lähettäminen etäisyydeltä tapahtuu tiedostamatta ja ilman aikomusta. Se tapahtuu aktiiviselta osapuolelta, jota kutsumme tässä lähettäjäksi, passiiviselle osapuolelle, joka on tässä vastaanottaja. Tällaisen telepatian muodon laatu ja intensiivisyys riippuvat paljon osapuolten välisen suhteen laadusta.

Mitä voimakkaampi osapuolten tunneside on, sitä voimakkaampia ja selkeämpiä lähetetyt impulssit ovat!

Tästä on loogisena seurauksena se, että spontaanin ajatustensiirron mahdollisuus on todennäköisempi läheisillä sukulaisilla, etenkin äidin ja lapsen välillä. Tämän on todistanut vakuuttavasti venäläinen psykologi Pavel Naumor (ei ole sukua Edvard Naumorille) tutkimuksillaan eräällä moskovalaisella synnytysosastolla.

Vaikka äidit ja vauvat olivat osastolla erossa toisistaan, havaitsi Naumor, että äidit tulivat heti levottomaksi, kun oma vauva alkoi itkeä. Jos lapsella oli kipuja, ilmeni äidillä jonkin asteista pelkoa. Tutkimuksissa samanlainen yhteyden taso on saatu 65 %:sesti, kun ollaan yliaistillisessa tilassa.

Naumor julkaisi tuloksensa 22.2.1968 Moskovassa Popovin mukaan nimetyssä radiotekniikan instituutissa pidetyssä kongressissa, jossa keskusteltiin telepatian tieteellisistä ongelmista, sekä myös julkaisussaan ”Sanattomasta informaation välittämisestä” saman instituutin kokoelmassa ”24:nnen yleisen tieteellisen kokouksen materiaaleja”. Myös englantilaiset ja amerikkalaiset tutkijat pystyivät todistamaan samanlaisia voimakkaita telepaattisia yhteyksiä vanhempien ja lapsien välillä. Kaikkein voimakkaimmat telepaattiset yhteydet todettiin olevan samanmunaisilla kaksosilla. Englantilaisissa lehdissä kirjoitettiin paljon yhdestä tällaisesta tapauksesta 1960-luvulla.

Hastingsissa asui samanmunaiset kaksoset Jimmy ja Johnny Cramps. Jos Johnny sai pahanteosta korvapuustin, itki myös Jimmy riippumatta siitä, missä hän itse oli sillä hetkellä.

Myös sairaudet tarttuivat, mikä on todettu myös muiden kaksosten kohdalla, joilla on voimakas telepaattinen yhteys. Syytön koki myös olevansa syyllinen. Kiinnostuksen aiheet heräsivät molemmissa kaksosissa ja kiinnostus lopahti molemmilla yhtä aikaa.

Näitä tapauksia on ollut oletettavasti aiemminkin. Yksi varhaisimmista spontaanin telepatian havainnoista on kirjattu vuonna 1759. Tällöin melkein koko Tukholmaa koetteli raju tulipalo. Tulipalon aikaan kuuluisa luonnontieteilijä Emanuel Svedenborg oli Göteborgissa, n. 500 kilometrin päässä Tukholmasta. Hän oli ystäviensä kanssa, kun hän yhtäkkiä kalpeni ja kertoi Tukholmassa raivoavasta tulipalosta.

Tällaista merkittävää Tukholman tulipalon näkemistä pidetään tänäkin päivänä riemastuttavana selvänäön ilmentymänä. Tapauksesta tiesi erittäin moni ihminen, mutta koska itse Svedenborg ei voinut sillä hetkellä tietää asiasta, voidaan nykyisen parapsykologian perusteella olettaa, että hän sai tietää asiasta ajatusten siirron kautta: Ottaen huomioon, että tulipalo riehui aivan hänen kotinsa lähellä ja hänen hyvän ystävänsä talo paloi täysin, on täysin oikeutettua olettaa, että Svedenborg aisti ystävänsä, naapurinsa tai jonkun muun tulipalosta kärsivän avunhuudot. 

Immanuel Kant kirjoittaa tästä teoksessaan ”Erään henkiennäkijän unia, metafysiikan unien kautta ilmaistuna” (1766) ja kirjoittaa siitä lisäksi kirjeessään Charlotte Knoblauchille: ”Ei tätä asiaa voi todeta perättömäksi. Ystäväni… (jolta Kant kuuli tarinan) selvitti asian sekä Tukholmassa että Svedenborgin silloisessa olinpaikassa.

Svedenborg oli saapunut Göteborgin satamaan Englannista 19.6.1759 n. klo 16. Samana päivänä hän oli kyläilemässä erään kauppiaan luona, missä oli 15 muuta ihmistä. Noin klo 18 Svedenborg meni ulos talosta ja palasi kalpeana takaisin olohuoneeseen, kertoen tyrmistyneenä, että on alkanut karmea tulipalo ja että tuli leviää voimakkaasti.

Vieraat pitivät tuollaista hulluna puheena, sillä etäisyyttä Tukholmaan oli kuitenkin 500 km. Svedenborg oli kuitenkin epätavallisen rauhaton ja hän lisäsi, että hänen ystävänsä talo paloi juuri tuhkaksi ja että hänen oma talonsa olisi nyt vaarassa. Noin klo 20 hän ilmoitti iloisena, että tuli oli saatu sammutettua kolmen talon päähän hänen omastaan.

… Vielä illalla Göteborgin kuvernööri määräsi Svedenborgin luokseen ja tämä kuvaili tulipaloa tarkasti. Hän kertoi, miten se alkoi ja loppui ja kuinka kauan se kesti. Koska kuvernööri antoi tälle tapaukselle niin paljon huomiota, heräsi kaupungissa levottomuus, sillä monet huolestuivat Tukholmassa olevista ystävistään ja omaisuudestaan.

Maanantai-iltana saapui Tukholman kauppiaiden lähettämä kuriiri Göteborgiin… Tiistaiaamuna kuvernöörin luo saapui vihdoin kuninkaallinen kuriiri, joka ilmoitti tulipalosta ja sen aiheuttamista tuhoista luetellen talot, joita se vahingoitti. Tämä ilmoitus oli yksityiskohtia myöden samanlainen kuin Svedenborg oli kertonut. Myös tulen sammutusajankohdan Svedenborg oli osannut sanoa täsmällisesti.”

Toisen spontaanin telepatian tapauksen on esittänyt tunnettu psykoanalyytikko Sigmund Freud (1856 – 1939) vähän ennen kuolemaansa. Vastaanottimena oli Amerikkaan muuttanut tsekkiläinen nainen. Vuonna 1939 hän tunsi yllättäen erittäin voimakasta pelkoa ja oli täysin poissa tolaltaan, koska ”sai tietää”, että hänen kotimaahan jäänyt äitinsä kuoli juuri tuolla hetkellä. Hänen miehensä ja ystävänsä yrittivät turhaan rauhoitella häntä. Kaksi päivää myöhemmin Tsekkoslovakiasta tuli telegrammi, jossa kerrottiin äidin kuolleen. Ottaen huomioon seitsemän tunnin aikaeron Prahan ja New Yorkin välillä, puolisot pystyivät määrittelemään, että äiti oli kuollut juuri sillä hetkellä, jolloin tytär oli tuntenut voimakasta pelkoa.

Samanlaisia tapauksia on kirjattu myös USAssa. Fred Trusty koki äkillisesti oudon tunteen kesken puuhastelujensa puutarhassaan lähellä Clevelandia. Hän laski työvälineensä ja katsoi maapalansa vieressä olevalle järvelle. Kaikki näytti rauhalliselta ja hän jatkoi puuhiaan. Mutta hänestä tuntui uudelleen, että häntä kutsuttiin jollakin salaisella tavalla. Hän katsoi vielä järvelle ja näki hatun kelluvan keskellä järveä.

Hän juoksi viivyttelemättä järveen. Järven pohjalla hän näki lapsen pään. Se oli hänen oma poikansa! Trusty vei lapsen rantaan ja onnistui elvyttämään tämän. Tämä tapaus sattui 1970-luvun puolivälissä. Fred Trusty on vahvasti vakuuttunut siitä, että vaaran hetkellä hänen poikansa lähetti hänelle viestin, jonka hän kuuli tietämättä lainkaan, mitä oikeastaan on juuri tapahtunut.

Helmikuussa 1958 Michiganissa asuva 23-vuotias nuorimies tunsi äkillisesti, että hänen vanha setänsä, joka asui 50 km:n päässä, oli sairastunut vakavasti. Koska hän ei voinut lähteä setänsä luo, soitti hän tämän naapurille, joka rauhoitteli häntä ja vastasi, että sedällä on rautainen terveys.

Tämä vastaus ei kuitenkaan riittänyt nuorelle miehelle, vaan hän siirsi tärkeän tapaamisen ja lähti kiitämään autollaan naapurikaupunkiin, jossa setä asui. Kun hän kääntyi setänsä kadulle, näki hän savun kohoavan. Hänen setänsä talo paloi. Hän sai vaivoin potkaistua oven auki, muttei päässyt tulen ja savun läpi taloon. Hänen onnistui sammuttaa tulipalo, mutta kun palokunta saapui paikalle ja pääsi huoneeseen, jossa setä oli, havaittiin hänet kuolleeksi.

Tällaisia ihmisten raportoimia ja todistamia tapauksia spontaanista ajatusten siirrosta olisi enemmänkin, mutta jo nämä esimerkit todistavat, että henkisen kanssakäymisen kyky on synnynnäinen ja ominainen kaikille ihmisille. Meidän tehtävämme ei tässä kuitenkaan ole luetella enempää tapauksia, vaan selittää tällaisen paranormaalin ilmiön syitä. Seuraavassa kappaleessa tutkimme tarkemmin, miksi ”normaali ihminen” pystyy henkiseen kanssakäyntiin vain äärimmäisissä tilanteissa (ja silloinkin yleensä vain koetaan epämääräisiä mielikuvia), kun taas koulutettu parapsykologi voi milloin tahansa vastaanottaa tai lähettää tarkkaa sanallista sisältöä.

Tiedostettu ja tiedostamaton yhteys

Kuten tiedämme, myös parapsykologiaan perehtymätön henkilö vastaanottaa jatkuvasti kosmoenergeettistä värähtelyä chakroillaan (erityisesti alimmilla) ja myös lähettää niitä. Kuitenkin paranormaali kommunikointi on hänelle mahdotonta. Kosmoenergeettisesti säteillyn informaation vastaanotto ei onnistu ensinnäkään siksi, että

-       henkilö ei pysty aktivoimaan yliaistimiseen tarvittavaa perusvastaanottimena toimivaa antennia eli kruunuchakraa (parapsykologiaan perehtymätön henkilö voi vastaanottaa spontaanisti ja heikosti yliaistillisia tuntemuksia vain alemmilla chakroillaan, erityisesti solar plexuksella)

sekä

-       tietoisuuden ja alitajunnan väliltä puuttuu yhteys (mistä johtuen signaali ei kulje solar plexuksen ja otsalohko välillä) ja toiseksi myös omien ajatusten lähettäminen säteilynä ei onnistu, sillä

-       henkilö ei osaa aktivoida omaa yliaistillisia tuntemuksia lähettävää antenniaan eli otsachakraansa

-       tietoisuuden ja alitajunnan välinen yhteys puuttuu, eikä henkilö pysty toimittamaan sinne ajatusimpulsseja otsalohkostaan

-       kyvyttömyydestä keskittyä paranormaalisti henkilö ei pysty antamaan ajatuksilleen paranormaalissa informaationvälityksessä tarvittavaa impulssia (bioenergeettinen kanssakäyminen).

Jotkin heikot impulssit, joita henkilö kuitenkin säteilee tai ottaa vastaan, riittävät oikeastaan vain vaatimattomien kahden välisten kontaktien luomiseen.

Ihmisten välille syntyy jo ensi tapaamisella sympaattinen tai antipaattinen kuva toisesta (ääritapauksessa se voi olla rakkautta ensi silmäyksellä) tai ihminen tuntee niskassaan, että  häntä seurataan katseella tai fyysisesti perässä hiipien.

Viimeksi mainittu on seurausta siitä, että henkilö ottaa vastaan vahvoja ajatusimpulsseja, joita tarkkailija lähettää keskittäessään kaikki tunteensa seurattavaan kohteeseen ja lähettää näin kaikki ajatuksensa tälle (se, että tämä tuntuu seurattavan niskassa, eikä tiedostettuna ajatuksena, johtuu siitä, että impulssit eivät pääse alitajunnan ja tietoisuuden välisen muurin läpi, vaan vaikuttavat vain aivokuorenalaisen alueen motorisiin osiin - ja saavat aikaan heikkoja lihassupistuksia takaraivon ja niskan lihaksissa).

Kun on kyse sympatiasta tai antipatiasta, on asianlaita hieman toisenlainen: spontaani antipatia kahden ihmisen välillä johtuu siitä, että heidän maailmankaikkeuden energian hiukkaset värähtelevät eri taajuuksilla eli eivät ole synkronissa keskenään. Silloin syntyy ilmiö, jota fyysikot kutsuvat ”tykytykseksi”: heidän (sinikäyrän muotoiset) kosmoenergeettiset aaltokenttänsä menevät ristiin ja häiriöstä (ks. luento 8) syntyy aaltokenttä, jonka värähtelyn intensiivisyys (amplitudi) on suoraan riippuvainen ajasta. Molemmat keskustelukumppanit vahvistavat tietämättään tätä epäharmonista maailmankaikkeuden energian säteilyä. Miten tällaisessa tapauksessa heidän välilleen voisi syntyä jotain muuta kuin antipatiaa ja parhaassa tapauksessa välinpitämättömyyttä?

Toinen ilmenemismuoto on spontaani sympatia, mikä johtuu siitä, että kahden toisensa tapaavan ihmisen maailmankaikkeuden energian aaltokentät kohtaavat toisensa rakentavasti. Tällöin säteilyn intensiivisyys voi kasvaa niin paljon, että se pääsee aktivoitumattomien chakrojen sekä alitajunnan ja tietoisuuden väliltä puuttuvan yhteyden ohi aiheuttaen (tiedostamatta) molemmissa henkilöissä vetovoiman tunteen toista kohtaan.

Tähän sopii sanonta ”olla samalla aaltopituudella”. Tiedostetaan intuitiivisesti, että jokainen henkilö säteilee kosmoenergeettisiä impulsseja omalla taajuudellaan, joka on samalla taajuudella kuin toisen henkilön tai sitten ei.

Nyt tarkastelemme vielä kuvissa 3 ja 4 esitettyjen antipatian ja sympatian syntymistä. Oikeastaan antipatia ja sympatia eivät kuulu parapsykologian ilmiöihin sanojen varsinaisessa merkityksessä. Mutta jo se, että ne ovat olemassa, todistaa, että kaikilla ihmisillä on jo syntyessään telepaattisia kykyjä. Niiden toimintamekanismi näyttää selvästi, miksi pääasiassa ystävällisissä väleissä, yleensä keskenään sukua olevien välillä voi tapahtua spontaania ajatusten lähettämistä.

Kosmoenergeettiset impulssit, joita ”lähettäjä” on kykenevä lähettämään äärimmäisen stressaavissa tilanteissa (silloin hänen ajatuksensa saavat paranormaaliin lähetykseen tarvittavan impulssin ja lisäksi tietoisuuden ja alitajunnan välille muodostuu yhteys ja otsachakra aktivoituu), ovat samalla taajuudella kuin vastaanottaja (tämä johtuu siitä, että vastaanottaja ajattelee lähettäjää voimakkaasti ja on huolestunut tästä ja on näin erityisen vastaanottavainen tämän impulsseille).

Parapsykologeina olemme aina valmiit siirtymään ”erityiseen” PSI-tietoisuuden tilaan, emmekä siis tarvitse kuvatunlaisia psyykkisesti poikkeavia tilanteita kyetäksemme telepaattiseen yhteydenpitoon. Meidän kohdallamme toimivat toiset säännöt, joista puhutaan seuraavassa kappaleessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että spontaanin ajatuksen siirron edellytyksenä on

• äärimmäisen stressaava tilanne, johon ”lähettäjä” on joutunut
• ”vastaanottaja” on emotionaalisesti herkkä lähettäjän viesteille
• läheiset ystävyys- tai sukulaissiteet näiden kahden välillä.

Tarkoituksellinen telepatia ihmisten välillä

Mikäli telepaattiset yhteydet eivät ole spontaanisti syntyneitä, vaan meedion tai parapsykologin tahdon voimalla synnyttämiä, puhutaan tarkoituksellisesta telepatiasta.

Nämä ajatusten lähetysmuodot ovat oikeita PSI – ilmiöitä, jotka eivät edellytä tiettyjä olosuhteita tai ole rajoitettuja spontaaniin telepatiaan.

Tarkoituksellinen telepatia voidaan jakaa henkisen informaatiopolun tyypin ja suunnan mukaan seuraavasti:

-       ajatusten luku tai ”kytkeytyminen”

-       etäisyydeltä vaikuttaminen

-       suora (välitön) kanssakäyminen.

 Tämän luennon viimeisessä kappaleessa käsittelemme ajatustenlukua ja luennon harjoitusten avulla opitaan kytkeytymään ihmisten neuroni-informaatiovirtaan (usein tässä vaiheessa opintoja sitä ei vielä osata). Vaikuttaminen etäältä toisiin ihmisiin (jotka ovat antaneet luvan samalla antaa kaukoparannusta) ja suora kanssakäyminen heidän kanssaan on seuraavan luennon aihepiiriin kuuluvaa teemaa.

”Aseistautuminen” selvänäkijöillä

Saksalainen Stern-aikakauslehti nimesi tällä tavoin yhden artikkelinsa, jossa käsiteltiin silloisten suurvaltojen – USA:n ja Neuvostoliiton - parapsykologialle antamaa merkitystä. Otteita artikkelista on edempänä.

Washingon aikoo tasoittaa oletettua jälkeen jäämistään verrattuna Neuvostoliittoon tietyllä varustelun alueella eli yliaistimisen alueella ennustajin, ihmekonein ja tiedustelua lisäämällä.

USA:n tiedustelupalvelu CIA ilmoitti suuresta saavutuksestaan. Yksi heidän vakoojistaan onnistui selvittämään tähän asti tuntemattoman neuvostoliittolaisen sotilastukikohdan Uralilla. Tämä kertoi maanalaisista rautateistä, liikennevaloista, laboratorioista ja siitä, että tukikohdassa työskentelee ”epätavallisen paljon naisia”.

Nämä tärkeät tiedot kertoi Patric Price, vanha kettu, jonka pääasiallinen työ oli toimia Burbankin pormestarina Kaliforniassa. ”Itäisen tehtävänsä” aikana hän ei kuitenkaan poistunut Menlo Parkissa sijaitsevasta Stanfordin tutkimuskeskuksesta.

Vakoilutoimen ajankohta oli vuonna 1973 ja se kuului kokeiluun, jonka avulla piti selvittää, ovatko selvänäkijät ja spiritistit hyödyllisiä sotakäytössä. Price antoi luotettavia tietoja, joita ei tosin sillä hetkellä pystytty todistamaan, vaan vasta myöhemmin saatiin satelliittivalokuvia todisteeksi. Hänen tietonsa vakuuttivat kuitenkin puolustusministeriön vastuuhenkilöt siitä, että kannatti tukea yliaistillisen alueen tutkimusta viidellä miljoonalla dollarilla vuosittain. Summa kutistui sittemmin miljoonaan, mitä pidettiin kovin ajattelemattomana, sillä CIA:n uusimpien tietojen mukaan Moskovan tiedettiin käyttävän samaan asiaan 350 miljoonaa dollaria. Lisäksi Neuvostoliitossa asiaa on tutkittu jo kauan ja siksi siellä on myös edistytty yliaistillisella alueella amerikkalaisia enemmän.

Jo vuonna 1975 eräässä CIA:n salaisessa dokumentissa oli selvitys, että KGB:n käskystä ”pätevät tiedemiehet tutkivat kaikkia mahdollisuuksia käyttää parapsykologisia keinoja sotakäytössä”. Tutkimusalueita olivat:

-       telekineesi eli kyky liikuttaa esineitä tahdon voimalla

-       päätöksentekoon vaikuttaminen tai fyysinen tunne ajatusten siirrosta

-       aistiminen ja aivojen virtausten analyyttinen käsittely

-       ihmisen käytöksen muuttaminen sähkömagneettisen säteilyn avulla

Se, kuinka vakavasti Neuvostoliitossa suhtauduttiin tähän sotatoimien alaan, kävi ilmi siitä, että Los Angeles Timesin Moskovan kirjeenvaihtaja Robert Tott pidätettiin. Hän oli laatinut vuonna 1977 listan laitoksista, joissa tehtiin parapsykologista tutkimusta. CIA:n arvion mukaan Neuvostoliitossa oli silloin 29 laboratorioita, jotka olivat mukana ”yliluonnollisessa asevarustelussa”. Suurin osa niistä oli Moskovassa ja ne toimivat Moskovan yliopiston alaisuudessa. Muualla laitoksia oli Alma-Atassa, Harkovissa, Kiovassa, Krasnodarissa, Leningradissa, Novosibirskissä, Odessassa, Pushkinossa ja Tbilisissä.

Neuvostoliittolainen loikkari August Stern on kertonut, että mm. automatiikan ja sähkömetrian instituutissa Novosibirskissä oli ennen vuotta 1969 yli 60 tutkijaa ja heidän tehtävänään oli selvittää, miten ihmisiä pystytään hypnotisoimaan suurien etäisyyksien takaa ja vaikuttamaan heidän päätöksiinsä. Tähän käytettiin vastasyntyneitä kissanpentuja, joille annettiin sähköshokkeja tarkoituksena tutkia, reagoiko niiden kolme kerrosta ylempänä oleva emo tähän.

CIA:n antama tieto siitä, että Neuvostoliitossa oli yli kaksi miljoonaa sotatoimiin valmistautunutta selvänäkijää, järkytti Amerikan kongressin, joka antoi luvan uusille varoille tutkimustyöhön. Tämä oli kansallisen turvallisuuden vuoksi luokiteltu tietenkin salaiseksi. Ja ehkä myös siksi, että päätöksen tehneet eivät halunneet asettaa itseään naurunalaiseksi. Kansalta on salattu samasta syystä myös se, että Pentagon hankki kirologi ja selvänäkijä Charlie Whitehouselta Virginiasta 6000 dollaria maksaneen laitteen, jolla voi paljastaa ja tuhota neuvostoliittolaisia sukellusveneitä. Laitteeseen piti vain laittaa kuva laivasta, jolloin laite alkoi toimia. Kun USA:n merivoimien asiantuntijat olivat vielä testaamassa laitetta, karkasi sen keksijä Thaimaahan. Virginian poliisilta löytyi etsintäkuulutus hänestä, koska Whitehouse oli yrittänyt huijata ja parantaa sairauksia ja henkisiä kärsimyksiä laitteensa siviiliversiolla.

Vuosina 1979 ja 1980 USA:n merivoimat maksoi kuukausittain 400 dollaria washingtonilaiselle ennustajalle, joka vakuutti, että pystyisi määrittelemään vihollisalusten sijainnin kaikkialla maailmassa. Merivoimat oli antanut samanlaiset tehtävän 30:lle selvänäkijälle. Pentagon järjesti vuonna 1982 etsinnät löytääkseen Italiaan kaapatun kenraali James Dosierin, ja etsintöihin käytettiin myös selvänäkijöitä, mutta tuloksetta.

Kuitenkaan jopa Pentagonin skeptikot eivät halunneet luopua parapsykologien avusta. Näitä lähetettiin Stanfordiin Harald Pathoferin ja Russel Targin johtamiin tutkimuksiin. Selvänäkijöiden tehtävänä oli kertoa eri paikkojen tunnusmerkit heille annettujen koordinaattien perusteella.

Kun vuonna 1982 päätettiin, ettei näille tutkimuksille enää myönnetä rahaa, raottivat nämä kaksi tutkijaa salaisen työnsä verhoa USA:n kongressin suljetussa istunnossa. He kertoivat erään erityisen taitavan kaukonäkijän löytäneen koordinaattien perusteella neuvostoliittolaisen rakettien laukaisupaikan Semipalatinskista Kazakstanista ja kertoivat siellä olevan maanalaisia rakennelmia, mikä todistettiin myöhemmin satelliittikuvilla.

CIA sai toisen pisteen tililleen Afrikasta, missä neuvostoliittolainen pommikone Tu-95 joutui onnettomuuteen, ja CIA löysi koneen ennen KGB:tä. Selvänäkijä pystyi sanomaan lentokoneen tarkan putoamispaikan millimetrin tarkkuudella ja näin amerikkalaiset saivat operaation täytettyä menestyksekkäästi.

Molempien maiden tärkeimpänä parapsykologian tutkimuskohteena on ihmisiin vaikuttaminen sähkömagneettisilla säteillä. Nämä säteet indusoivat aivojen virtauksia, mitkä voivat saada henkilön toimimaan itsenäisesti. Tiedemiesten käsityksen mukaan 10 tai 15 vuoden kuluttua (= n. 1995 tai 2000) on täysin mahdollista käyttää näitä säteitä hallitusti.

He esittävät myös ajatuksen, että tulee olemaan mahdollista ”pysäyttää” jotkin kehon fyysiset toiminnot - kuten hengityksen tai sydämenlyönnit - henkilön aivojen kautta. Ainakin USA:n merivoimat on sopinut vastaavista tutkimuksista erinäisten kalifornialaisten tutkimuslaitosten kanssa.

Mahdollisesti Neuvostoliitolla on jo tällaista tietoa. Moskovassa USA:n lähetystöä on sädetetty vuosina 1958 – 1978 salaisilla säteillä. Tähän päivään mennessä erikoispalvelun asiantuntijat eivät ole pystyneet selvittämään, mikä tämän kokeen tarkoitus oli, mutta CIA arvelee, että neuvostoliittolaiset yrittivät vaikuttaa lähetystön työntekijöiden aivoihin tai terveyteen sähkömagneettisesti. Silloin – siihen asti, kunnes Washingtonista esitettiin vaatimus lopettaa sädetys – todellakin moni lähetystön työntekijä oli valittanut terveydentilastaan.

Ajatusten lukeminen

Ajatusten lukeminen tai kytkeytyminen on telepatian ilmenemismuoto, jolloin vastaanottaja kuuntelee aktiivisesti passiivisen lähettäjän ajatuksia ja muistin sisältöä. Lähettäjän ei tarvitse hallita paranormaaleja kykyjä.

Jokainen meedio ja kouluttautunut parapsykologi hallitsee kyvyn lukea ajatuksia. Monet kuuluisat historian henkilöt ovat myös osanneet sen.

Keskiajan kuuluisa lääkäri, kemisti ja teosofi Paracelsus (1493 – 1541) väitti ikään kuin löytäneensä ”maailman hengen”, jonka avulla hän pystyi olemaan yhteydessä kaukana oleviin henkilöihin.

Tuomas Akvinolainen (1226 - 1274), yksi ensimmäisistä teologeista, oli tunnettu siitä, että pystyi vaivatta lukemaan ympärillään olevien ajatuksia. On myös ajateltu, että Jeanne D’Arc pystyi vakuuttamaan Ranskan kruunuperijän omasta pyhästä tehtävästään vain niin, että tapaamisensa aikana hän toisti tämän oman rukouksen sana sanalta.

Tosiasiassa monet ammattimaiset selvänäkijät ja ennustajat ovat todellisuudessa ”vain” ajatusten lukijoita ja käyttävät tätä telepatian muotoa yhdistettynä taitavaan ihmistuntemukseen ja asioiden yhdistelykykyyn niin, että pystyvät hämmästyttävällä tavalla kertomaan henkilön menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Kaikkien maiden puolustusjärjestelmässä käytetään ajatusten lukemista strategisiin tarkoituksiin. Kaikkein vanhimpia todisteita tästä löytyy Raamatusta. Esim. 2. Kuninkaiden kirja 6: 8 – 12:

(Profeetta Elisa oli profeetta Elian oppilas ja seuraaja. Elia nousi taivaisiin tulivaunuissa. Profeetta Elisan kerrotaan tehneen monia ihmetöitä ja sen lisäksi hän näytti vaikuttavan myös tärkeissä poliittisissa päätöksissä. Hänen on ajateltu olevan kuningas Jojakinin (845 – 818 eaa.) taustavaikuttaja, mikä on kirjoitettu Kuninkaiden kirjaan).

Yli 2500 vuotta myöhemmin, toisen maailmansodan osapuolet yrittivät myös käyttää yliaistillisia voimia vakoilutoimissaan. Saksan RSHA (Reichssicherheitshauptamt,  ”Valtakunnan pääturvallisuusvirasto”) teki okkultistisia kokeita, suoraan Schellenbergin ja Himmlerin alaisuudessa.

USA:n salainen palvelu OSS (Office of Strategic Services) – CIA:n edeltäjä – lähetti brasilianitalialaisen Giuseppe Cambererin italialaisen marsalkan Petro Badolon luo lukemaan tämän ajatuksista italialaisen sotajohdon suunnitelmat. Tämän salaisuuden toi julki italian salaisen palvelun entinen päällikkö Giacomo Karvoni.

Vuodesta 1936 Cambererin onnistui urkkia marsalkalta, joka oli myös Etiopian varahallitsija sekä Italian Pohjois-Afrikan sotajoukkojen pääkomentaja, sotasalaisuuksia käyttäen pelkästään valtavan voimakasta paranormaalia kykyään.

Toimiessaan amerikkalaisten agenttina Cambereri, joka Italian korkeimmissa fasistipiireissä tunnettiin salanimellä ”Kaliostro”, käytti itse ”Sininen nainen”-nimellä tunnetun naismeedion palveluja.

Hänen toimintansa selvisi Italian salaiselle palvelulle melko nopeasti. Mutta koska hän antoi myös sille jatkuvasti arvokkaita tietoja, sai hän jatkaa rauhassa. Häntä pidettiin myös tärkeimpänä linkkinä USA:han presidentti Rooseveltia myöden.

Nykyäänkin monet koulutieteen edustajat kiistävät yhä paranormaalien kykyjen ja voimien olemassaolot, vaikka salaisilla palveluilla ympäri maailman, ennen kaikkea CIA:lla ja KGB:llä (nykyään FSB) on erilliset koulutuskeskuksetkin, joissa koulutetaan yliaistimisen asiantuntijoita vakoilutehtäviin.

Ja koska näissä koulutuskeskuksissa opetetaan periaatteessa teoria ja käytäntö samalla tavalla kuin meidän parapsykologian opinto-ohjelmassa, voidaan olettaa, että nämä asiantuntijat omaavat samat kyvyt kuin me. Ne ovat kykyjä, joista automaattisesti seuraa myös henkisen kanssakäymisen ja niin myös ajatustenlukemisen taito. Monet kurssilaisemme ovat kertoneet jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen samaa kuin italialainen Gudrun Arene:

”… Vaikuttaminen etäältä, telepatia ja ajatusten lukeminen sujuvat erittäin hyvin. Ajatusten lukeminen ei aina välttämättä ole mukavaa, mutta siitä on paljon etua, kun keskustelen ihmisten kanssa.”

Miten rouva Arene ja kaikki muut oppilaamme, jotka hallitsevat telepatian jossakin muodossa, ovat saavuttaneet tämän kyvyn? Mitä hermostollisia ja kosmoenergeettisiä edellytyksiä pitää olla, jotta voi lukea toisten ajatuksia kuin avointa kirjaa? Miten voi kehittää ja parantaa telepaattisia kykyjä, jotka kaikilla ihmisillä on jo syntyessään?

Se, joka on opiskellut huolellisesti erityisesti luennon 5 ja tämän luennon kappaleen spontaanista telepatiasta, tietää jo vastauksen.

Tiedämme siis, että jokainen hermotoiminta kulkeutuu bioenergeettisen kanssakäymisen avulla (ks. luento 1) nadia ja meridiaaneja pitkin, oli se sitten tietoinen lihastoiminta jossakin aivokuoren osassa (tietoisuuden osassa), heijastekenttien, muistojen ja assosiaatioiden käsittelyprosessi aivokuoressa tai hermorakenteiden heräteamplitudin aiheuttava autonominen ohjausprosessi aivokuoren alaisissa osissa ja hermostossa.

”Kosminen hermosto” siirtää sitten neuroni-informaation amplitudin mukaan moduloituina maailmankaikkeuden energian hiukkasina jokaiseen chakraan, mistä informaatio säteilee eri vahvuisina impulsseina (informaatiolla, jota ajatukset säteilevät, on luonnollisesti kaikkein voimakkain impulssi: autonomisilla ohjausprosesseilla on heikompi impulssi ja heikoin on lyhyt- ja pitkäkestoisilla muisteilla).

Koska syntypaikastaan aaltomaisesti leviävällä maailmankaikkeuden energian säteilyllä on käytännössä rajoittamaton toimintasäde, voi jokainen taipuvainen tai parapsykologiaa opiskellut ihminen kuulla kenen tahansa lähettäjän ajatuksia, muistin sisältöä ja koko hermoinformaatiovirtaa etäisyydestä riippumatta. Lähettäjän ei välttämättä tarvitse olla meedio tai parapsykologi. Vastaanottajan on vain

• siirryttävä PSI-tietoisuuden tilaan pystyäkseen aktivoimaan kruunuchakransa (jonka kautta hän pystyy tietoisesti ottamaan vastaan telepaattista lähetystä) ja luodakseen yhteyden tietoisuuden ja alitajunnan välille (informaation siirtämiseksi kruunuchakrasta otsalohkoon) sekä
• asetuttava henkisesti lähettäjän aallonpituudelle pystyäkseen erottamaan tämän individuaalisen maailmankaikkeuden säteilyn monien miljardien muualta tulevien kosmoenergeettisten kenttien kaaoksesta ja purkaakseen (tunnistaakseen) viestin sisällön eli kääntääkseen sen ymmärrettäväksi.

Ajatusten lukeminen on siis yksinkertainen prosessi, eikä ole ihme, että monet opiskelijat pystyvät helposti lukemaan ihmisten ajatuksia.

Ei kuitenkaan ole syytä epäillä omia paranormaaleja kykyjään, jollei vielä ole kokenut tätä ilmiötä, sillä opiskelun edetessä selviää, mitkä paranormaalit kyvyt eivät toimi ja mitkä voidaan herättää ja mitä voidaan kehittää kurssin harjoituksilla.

Toisella jokin kyky voi ilmetä nopeasti toisella kovin hitaasti, mikä voi johtua erilaisesta synnynnäisestä herkkyydestä sekä tarkkaavaisuudesta ja henkisiin harjoituksiin käytetystä ajasta. Henkiset harjoitukset auttavat laajentamaan tietoisuutta, kohottamaan keskittymis- ja mielikuvituskykyä, luomaan yhteyden tietoisuuden ja alitajunnan välille sekä aktivoimaan chakrat.

Jollet vielä ole pystynyt kurkkaamaan ihmisten ajatuksiin, voit aluksi kerrata asiaan liittyvät edelliset harjoitukset ja tehdä harjoituksen 15.1: Kruunuchakran aktivointi, kehittääksesi yliaistillisten tuntemusten pääasiallisen vastaanottoantennin vielä vastaanottavaisemmaksi verrattuna aiempaan tilanteeseen (samalla tällä erittäin tärkeällä harjoituksella luodaan tiivis yhteys kruunuchakran ja tietoisuuden välille).

Harjoitus 15.2: Tietoisuuden siirtäminen, aktivoi kruunuchakraa ja vahvistaa yhteyttä sen ja otsalohkon välillä.

Tämän harjoituksen sivuvaikutuksena – ei kuitenkaan vähäisenä sellaisena – on mm. kurkkuchakran aktivoituminen, jota käytetään pääasiassa energiakehon siirtämiseen (ks. luento 1). Harjoitus luo ihanteelliset edellytykset luennon 23 harjoituksille, joissa yhdistyvät energiakehon siirtämisen teoria ja käytäntö.

(Spontaanit energiakehon siirtämisilmiöt, joita ilmenee jo nyt, suljetaan pois itsesuggestiolla, sillä opiskelun tässä vaiheessa ei vielä ole tarvittavaa parapsykologista käytännön kokemusta. Missään tapauksessa ei saa yrittää tahdon voimalla erottaa kehojaan!).

Kun opit molemmat mainitut harjoitukset, voit siirtyä käyttämään juuri saamiasi (tai jo aiemmin heränneitä) telepaattisia taitojasi. Esim. yritä harjoituksen 15.3: Ajatusten lukeminen, mukaisesti ottaa vastaan kruunuchakrallasi kosmoenergeettisiä ajatusimpulsseja läheisiltäsi, siirtää ne sitten nadia pitkin aivokuoreen ja uudelleen muodostaa niistä ymmärrettäviä kuuloaistimuksia.

(Aivan kuin ne olisivat korvien mekaanisten reseptorien ja äänihermon kautta aivokuoreen tulleita sanoja.)

Aikaa myöden opit lukemaan kaikkien – myös ventovieraiden – ajatuksia. Tämä pätee myös näköön, kuuloon ja muihin aistituntemuksiin ja ne opitaan harjoituksen 15.4: Etäisyydeltä aistiminen, avulla.

Telepaattisia kykyjä voi mitata määrällisesti harjoituksen 15.5: Korttien avulla tehtävä - testi telepaattisten kykyjen määritelemiseksi, avulla. Se tehdään korteilla, jotka ovat samankaltaiset kuin luennon alussa kerrotussa, Nautiluksessa tehdyssä testissä käytetyt.

Määritteleminen tehdään Zener korteilla, joissa on viisi erilaista yksinkertaista kuviota. Carl Zener oli pohjois-carolinalaisen Duken yliopiston biologi, filosofi ja parapsykologiprofessori Josef Bank Reinin (1896 – 1980) läheinen työtoveri. Parapsykologit ympäri maailman käyttävät näitä kortteja yliaistillisten (ja telepaattisten) kykyjen toteamiseen ja niiden avulla voi määrällisesti mitata myös muita selvänäköisyyden kykyjä. Suosituksia on seuraavalla luennolla.

Tämä yksinkertainen ja ehdottoman luotettava, korttien avulla tehtävä yliaistillisuuden testausmenetelmä on mahdollista luonnonlain olemassaolon ansiosta. Luonnonlain keksi ja kuvaili matemaattisesti amerikkalainen matemaatikko John von Neyman, joka sai siitä myös Nobelin palkinnon (todennäköisyyden laki). Hän sanoi, että jos henkilön pitää arvata viidestä väärinpäin olevasta kortista, arvaa hän keskimäärin yhden oikein ja neljä väärin (tosin tämä pätee vain, mikäli henkilöllä ei ole pienintäkään kykyä yliaistillisuuteen – siis toimii täysin sattumanvaraisesti eli todennäköisyyslain mukaan).

Pieni mielikuvitusleikki selventää tätä.

Jos asetat eteesi viisi erilaista kuvaa sisältävää testikorttia väärinpäin selvittääksesi yliaistilliseen vastaanottoon liittyvät kykysi, voidaan jokaisesta kortista sanoa, että siinä on ympyrä. Vaikka neljä kertaa arvaisimme väärin olisi yksi kerta oikein. Onnistuisimme siis todennäköisyyslain mukaisesti, joka tässä tapauksessa olisi 1:5 onnistuneita, 4:5 epäonnistuneita (ks. kuva 6).

Toistuvasti kokeiltaessa voi käydä niin, että ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kerralla ei yksikään kortti mene oikein, neljännellä taasen päinvastoin heti kolme korttia oikein ja viidennellä kaikki. Pidemmällä välillä nämä osuudet tasoittuvat lähentyen oikeaa todennäköisyyttä ja sadan yrityksen jälkeen viidellä kortilla on todennäköisyys 20 onnistumista ja 80 epäonnistumista (poikkeamaa voi olla 1 – 2 suuntaan tai toiseen). Mitä enemmän yrityksiä, sen enemmän tulee matemaattisen odotuksen mukaisia tuloksia ja tuhannella yrityksellä poikkeama on alle 0,1 %.

Tuloksen poikkeaman ollessa tätä pienempi on se toivottava merkki kyvystä yliaistillisuuteen (kun taas suurempi poikkeama merkitsee testattavan kyvyttömyyttä tällä alalla). Poikkeaman suuruus (määrätystä) todennäköisyydestä kertoo, kuinka voimakas testattavan yliaistillinen kyky todellisuudessa on. Testin rakenteen mukaan pystytään määrittelemään, onko kyky selvänäköisyyttä, kuten harjoituksella 15.5, vai telepaattista kykyä. Tapa, jolla testi suositellaan tehtävän, on esitetty kuvassa 7.

Lopuksi yhteenveto:

Pystymme telepaattisesti lukemaan ajatuksia, muistin sisältöä ja muita neuroniärsykkeitä miltä tahansa lähettäjältä, joka joko on parapsykologi tai ei ole, niin että

• siirrymme henkisesti lähettäjän tiedostamattomasti lähettämien kosmoenergeettisten signaalien aallonpituudelle
• vastaanotamme signaalit aktivoituneella kruuchakralla
• siirrämme signaalit nadia pitkin otsalohkoon

siellä tunnistamme signaalit ymmärrettävinä hermoärsykkeinä, jotka siirtyvät tietoisuuteemme.

Valmistautuminen harjoitukseen 16.7: Kasveihin vaikuttaminen etäältä ja 16.8: Telepatia kasvien kanssa

Seuraavalla luennolla opettelemme saamaan telepaattisen yhteyden kasvien kanssa. Jotta se onnistuisi helposti, on ensimmäiset yritykset hyvä tehdä kaikkein herkimmän kasvin eli mimosan (Mimosa pudica) kanssa. Se käärii lehtensä jo hyvinkin herkästä kosketuksesta (hetken kuluttua ne palaavat alkuasentoonsa) ja siksi se on oivallinen kohde harjoitella telepaattista vaikuttamista etäisyydeltä sekä kommunikatiivisia kontakteja. Kukkakaupasta ja puutarhoista mimosaa on turha kysellä, sillä se vain kuolee, jos se joutuu siirtymään syntymäpaikastaan. Siksi se on itse kasvatettava siemenestä, joita saa erikoisliikkeistä.

Koska kasvuaika on 2 – 6 viikkoa, kannattaa siemenet kylvää mitä pikimmin (ohjeet ovat mukana pakkauksessa). Lehdet ovat varmasti valmiita, kun me olemme valmiita harjoittelemaan tehtäviä 16.7 ja 16.8.

Katso harjoituksia

Sivun alkuun