Luku 3. Sisäiset (henkiset) apuvälineet
Alkusanat
Luennolla 2 opimme, että paranormaaleja toimia voi harjoittaa vain korkeammalla tietoisuuden tasolla. Tätä varten pitää laajentaa ”kapeaa tietoisuutta” ja tietoisuuden kapasiteettia. Koska ”tietoisuuden laajentaminen” on edellytys paranormaalille toiminnalle (ja tietenkin myös taikuudelle), tutkitaan tällä ja seuraavilla luennoilla sen perusteita ja yhteistyökeinoja fyysisen kehon yksittäisten solujen ja energiakehon chakrojen tietoisuuden ja alitajunnan välillä. On kaksi keinoa laajentaa tietoisuutta:
a) sisäiset apukeinot
b) ulkoiset apukeinot
Jo nyt meillä on enemmässä tai vähemmässä määrin käytössä ”sisäiset apukeinot”: tahto, usko, päämäärän asettaminen, keskittyminen, mielikuvitus ja meditaatio. Kaikki nämä ovat ajatustemme ja tekojemme rakenneosia, mutta suurimmaksi osaksi käytämme niitä vain vajaateholla sekä epätaloudellisesti ja vain tiedostamattomasti.
Jatkuvalla henkisellä harjoituksella, jonka jo aloitimme harjoituksissa 2.1 – 2.4 ja joita yhä jatkamme, voimme lopullisesti voittaa meissä vielä olevat ”henkiset heikkoudet” ja kääntää ne vahvuuksiksi. Näin me lisäämme ajatuksiimme ja toimiimme lähes rajattomasti voimaa. Opiskelemalla ”tietoisuuden kieltä” – mielikuvituksen ja tunteiden kieltä – pääsemme suoraan yhteyteen tietoisuuden kanssa, minkä ansiosta voimme käyttää alitajunnan sisältöä ja ohjata alitajunta paranormaaliin toimintaan.
Lisäksi näkemyksemme muuttuvat ja laajenevat perustavanlaatuisesti, sillä alamme jokapäiväisessä elämässämme katsella ympäröivää maailmaa toisin (ks. otteita kirjeistä luennon 1 alkusanoissa).
Ulkoiset apukeinot, joista puhumme luennolla 4, 5 ja 6 ovat ensisijaisesti avuksi keskittymisen saavuttamisessa, esim. peili tai kristallipallo sekä optiset paranormaalin havaitsemisen välineet, kuten varpu ja heiluri.
Suitsuke ja maagiset aineet lukeutuvat ulkoisiin apukeinoihin, jotka tukevat ja aiheuttavat tietoisuuden laajentumista. Aivojen virtauksia hidastamalla tai nopeuttamalla ne purkavat jossain tapauksessa tietoisuutta, mutta toisissa tapauksissa ne voivat aivoja ärsyttämällä saattaa henkilön ekstaasiin. Maagiset välineet ja suitsukkeet on tunnettu jo muinoin; niitä juotiin tai hierottiin kuten voidetta iholle (Noitavoide!), tai hengitettiin savuna. Yksityiskohtaisemmin tutustumme näihin tutkiessamme magian historiaa aikaisesta alusta tämän päivän parapsykologiaan, minkä aloitamme tällä luennolla ja jatkamme seuraavilla. Meille, aloitteleville parapsykologeille, menneiden maagisten tapojen ja rituaalien merkitys on valtava, sillä magia kehittyi okkultismiksi ja siitä kehittyi nykyinen, tieteeseen perustuva parapsykologia.
Sisäiset apukeinot
Saavuttaaksemme korkeampia tietoisuuden tasoja, jolloin voimme vaikuttaa paranormaalisti, kuten opimme luennolla 2, on edellytyksenä valvetietoisuuden olotila. Opimme harjoitusten 2.1 – 2.4 myötä, että tässä tietoisuudentilassa:
- suljemme pois tunteemme
- harmonisoimme kehomme värähtelyn
- täytämme tietoisuutemme mantralla ja
- voimme yhdistää informaatiota yhdeksi kokonaisuudeksi.
Emme kuitenkaan puhuneet tärkeimmästä edellytyksestä eli koko persoonallisuutemme harmonisoimisesta sekä oman persoonallisuutemme ja ympäröivän maailman välisen harmonisen yhteyden saavuttamisesta. Tämän harmonisoinnin avulla suljemme pois kaikki vaaralliset tekijät, jotka nykyään tietyssä määrin rasittavat ja täyttävät tietoisuutemme ja näin ollen estävät tehokkaan ja taloudellisen ajatustyön.
Molempien kehojen ja ympäröivän maailman välinen täydellinen harmonisointi on perusta myöhemmälle paranormaalille toiminnallemme ja on etuoikeutemme jokapäiväisessä elämässämme (ks. myös otteita kirjeistä luennolla 1).
Se auttaa näiden saavuttamisessa:
- huomattavasti positiivisempi elämänkatsomus
- sisäinen tasapaino, keskittymiskyvyn kasvaminen
- negatiivisten tunteiden poistaminen
- sosiaalisen aktiivisuuden lisääntyminen
- persoonallisuuksien ja tilanteiden ymmärtäminen
- vegetatiivinen tasapaino
- kyky erottaa tärkein valtavasta ”turhan” tiedon määrästä
- tarkkaavaisuuden ja keskittyneisyyden lisääntyminen
- kyky nähdä ja kuulla paremmin.
Sisäisiä apuvälineitä, joilla tämä harmonisointi on mahdollista, ovat:
- mielenrauha
- mielikuvitus
- meditaatio.
Nämä ovat siis ne henkiset harjoitukset, joita teemme opiskelun edetessä, kunnes omaamme korkeimmat paranormaalit vaikutusmahdollisuudet. Edellytyksenä paranormaaliin toimintaamme kehitämme harjoittelemalla:
- paranormaalia tahtoa
- tehokasta päämäärän asettamista
- paranormaalia keskittymistä
- paranormaalia uskoa
Aloitamme harmonisoimisen luennolla 7, mutta nyt seuraavissa, tämän luennon kappaleissa tarkastelemme lähemmin erillisiä sisäisiä apukeinoja, jotka auttavat meitä voittamaan tietoisuuden kapeuden ja laajentamaan tietoisuuden kapasiteettia.
Mielenrauhan tila
Yhtenä tietoisuuden laajentamisen edellytyksenä on mielenrauha. Tällä ymmärrämme täydellistä tietoisuuden tyhjentämistä, ikään kuin tulevan informaation poissulkemista ja sen ohjaamista alitajuntaan suoran yhteyden välityksellä sekä minkä tahansa ajatustoiminnan keskeyttämistä. Näin ollen voimme milloin tahansa eristää tietoisuutemme ympäröivästä maailmasta ja luoda sinne tilaa paranormaalille keskittymiselle yhteen päämäärään – vapaata tilaa, jota mikään ulkopuolinen tai sisältä eli fyysisestä kehosta tuleva ei voi häiritä.
Mielenrauhan edellytyksenä on kyky olla ”yksin itsensä kanssa”. Tämä olotila, ”yksin itsensä kanssa” on erittäin vaikeaa monille ihmisille, sillä he eivät voi sietää pitkää yksinoloa ilman päämäärähakuista tai valmiiksi ajateltua tekemistä. ”Aika on rahaa”, järkeilee yksi, ”Yksinäisyys ei ole minua varten”, sanoo toinen. Molemmissa tapauksissa on sisäiset esteet, jotka voi poistaa varsinaiseen mielenrauha-harjoitukseen valmistava harjoitus: Harjoitus 3.1 Mielenrauhan tila 1.
Tämä ja muut harjoitukset ovat luennon harjoitus-osassa ja ne ovat oppimisen kannalta välttämättömiä.
Mielikuvitus
Luennolla 2 (kappaleessa ”Valvetietoisuus”) opimme, että voimme tehdä paranormaaleja toimia vain silloin, kun tietoisuutemme pystyy olemaan yhteydessä alitajuntaan. Herkillä ihmisillä tämä kyky on syntymästä asti, mutta normaalisti yhteys voi aueta vain alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena, jolloin henkilö saavuttaa spontaanisti erityisiä tietoisuuden tiloja. Jatkossa tarkastelemme, miksi niin tapahtuu.
Alitajunta ”ajattelee” kuvin ja tuntein, henkilökohtaiset alitajunnan sisällöt ja esikuvat on säilytetty kuva- ja tunnemuodossa. Itse alitajuntaan voi siis päästä käyttäen kuvia ja tunteita ja se pitää virittää toimintaan, esim. chakrojen herättelyyn. Suurin osa ihmisistä ajattelee enemmän sanoin ja käsittein (suuret taiteilijat ja tiedemiehet ovat erityinen poikkeus) kuin kuvin ja tuntein. Vain synnynnäisellä kuva-ajattelijalla (mikä on vielä todettavissa primitiivisten kansojen jäsenillä) tai humalassa on tietoisuus kykeneväinen osittain kuvalliseen ja tunnepohjaiseen ajatteluun. Kaksi henkilöä voi olla keskenään kanssakäymisessä vain, kun he puhuvat samaa kieltä – näin siis tietoisuus ja alitajunta voivat vaihtaa informaatiota vain silloin, kun niillä on yhteinen kieli, nimittäin kuva- ja tunnekieli.
Nyt on tullut selväksi, miksi meedioilla tai huumatuilla ihmisillä on yhteys tietoisuuden ja alitajunnan välillä ja tiedämme myös, että meidän on opittava alitajunnan ”kieli” voidaksemme milloin vain olla siihen yhteydessä, jolloin mitkä vain paranormaalit toimet ovat mahdollisia.
On siis vaihdettava ”sanoilla ajatteleminen” ”kuvilla ajattelemiseen”!
Sisäinen apukeino, joka meillä on määräysvallassamme, on mielikuvitus, eli kuvallinen ajatteleminen. Harjoittelemalla voimme ajan myötä kehittää mielikuvituksemme kykyä voidaksemme myös laajentaa tietoisuutemme tilavuutta. Näin ollen kuvallisella ajattelulla monet erilliset tiedot yhdistyvät informaatiokokonaisuuksiksi (otimme ensimmäisen askeleen tähän suuntaan tehdessämme harjoitusta 2.4).
Mielikuvituksen kyvyn kasvun edellytyksenä on tietoisuuden tyhjentäminen mielenrauhan tilan saavuttamalla, mikä riippuu tietoisuuden ulkoisista esteistä. Koska tässä olotilassa, jonka tunnemme harjoituksesta 2.3, normaalisti tietoisuuteen tulevat informaatiot ympäröivästä maailmasta ja fyysisestä kehosta käänteisen yhteyden välityksellä menevät suoraan alitajuntaan, mistä voivat juontua tietoisuuden arkkityypit ja muu sisältö, laajenee tietoisuuden kapeus. Tietoisuus voi itse mielikuvitusta ohjaavan komennon välityksellä aktivoida alitajunnan vaikuttamaan fyysiseen kehoon ja ympäröivään maailmaan. Sen jälkeen, kun olemme perusteellisesti tyhjentäneet tietoisuutemme saavuttamalla tietoisuuden tason 3, voimme alkaa kääntää sanoja ja käsitteitä kuviksi ja tunteiksi ja sallia niiden tulla esiin tietoisuuteemme mielikuvituksen tuotteina. Ajan myötä ne muuttuvat niin selkeiksi, että emme enää pysty erottamaan niitä todellisista olotiloista.
Tällaisia mielikuvituksen tuotteita voivat olla:
- taulut
- selkeät, kirkkaat esineet
- ääniaistimukset
- hajuaistimukset
- makuaistimukset
Harjoituksella 3.2 "Kuvion kuvittelu", otamme ensimmäisen askeleen kohti alitajuntaa.
Meditaatio
Ei taida olla toista sanaa, jota tulkitaan niin monella tavalla kuin sanaa meditaatio. Se voi tarkoittaa uskonnollisen tekstin pohdintaa tai paremminkin – saarnaa valmistelevaa etappia. Se voi tarkoittaa omantunnon tutkiskelua (esim. Pyhän Ignatius Loyolan harjoitukset) ja myös istumista täydellisessä rauhallisuuden tilassa itseensä uppoutuneena, kuten Zen-buddhalaisuudessa tehdään.
Tähän on lisättävä vielä, että meditaatiosta on tullut muotisana, jota käytetään yhä enemmän. Jokainen suurieleinen luento audiovisuaalisine apuvälineineen tai lehtiartikkeli ja joskus jopa musiikkiteos voi merkitä meditaatiota. Näissä yhteyksissä meditaatio-sanaa käyttävät henkilöt eivät yleensä näe minkäänlaista vaivaa selittääkseen mitä he tällä sanalla tarkoittavat. Ja uskomaton määrä merkityksiä sanalla näyttää olevan. Jo sanan alkuperä (latinasta) on monimerkityksinen. Verbi ”meditare” (josta sana meditaatio on peräisin) tarkoittaa ”ajatella, mietiskellä, pohdiskella”, mutta myös ”harjoitella, opetella”. Sanan indoeurooppalainen juuri ”med” on etymologiselta merkitykseltään ”matkustaa”, ”kiertää, ohittaa”, ”mitata”. Itse asiassa meditaatio tarkoittaa kaikkea ylläsanottua: Se on mietiskelyä, kunnes löytyy merkitys!
Näin on laitettu liikkeelle koko persoonallisuuden kypsymisprosessi, joka jatkuu niin kauan, että loppujen lopuksi on saavutettu päämäärä, jonka asetimme itsellemme aloittaessamme parapsykologian opiskelun: eheys, yhtyminen kaikkeen, kosminen tietoisuus.
Meditointi tarkoittaa harjoittelemista, jatkuvaa oman persoonan työstämistä, eikä se ole mitään outoa tai erikoista, eikä sellaista, mikä tähtää ainoastaan paranormaalien kykyjen saavuttamiseen. Meillä kaikilla on jo meditaatiokokemuksia, vaikka emme olisi sitä tietoisesti tajunneetkaan. Olemme meditoineet jo lapsena, esim. kun meille luettiin satua. Emme halunneet kuulla joka kerta uutta tarinaa, vaan aina saman, koska olimme jo etukäteen iloisia siitä, mitä silloin tapahtuu. Ja olimme harmistuneita, jollei joka kerta käytetty samoja sanoja. Kun satu Punahilkasta ja pahasta sudesta loppui, olemme mahdollisesti huokaisseet: ”Susi parka!” Olemme silloin meditoineet jotakin tiettyä asiaa, kuten meditoimme harjoituksissa 2.1 – 2.4 luennolla 2. Opiskelumme aikana opimme yhtä helposti meditatiivisten harjoitusten avulla täydellisesti hallitsemaan sekä fyysisen kehon että energiakehon toimintoja, opimme jakamaan fyysisen ja energiakehon, suhteemme aikaan ja tilaan muuttuu. Meditaatio on siis yksinkertainen ja kaikille mahdollinen henkinen keino paranemiseen, aina paranormaaliin sellaiseen saakka. Koska meditaatio merkitsee perusteellista sekaantumista fyysisiin ja psyykkisiin prosesseihimme, voivat meditaation avulla saavutetut korkeammat tietoisuuden tilat ilmetä kehossamme seuraavasti:
- perusaineenvaihdunta hidastuu 15 % (enemmän kuin unessa!)
- hengitysrytmi rauhoittuu huomattavasti, 25 – 40 %
- sydämen lyöntitiheys laskee jopa 30 %
- veressä oleva maitohappopitoisuus vähenee huomattavasti
- ihon vastustuskyky lisääntyy erittäin huomattavasti
- aivojen virtaukset muuttuvat; isojen aivojen etuosiin ilmestyy harmonisia, 7 – 9 hertsin taajuudella olevia aaltoja
Terveelle elimistölle nämä muutokset eivät aiheuta rasitusta tai ole terveydelle haitallisia, pikemminkin päinvastoin. Jos sinulla on joku alla luetelluista sairauksista, on hyvä keskustella lääkärin kanssa ennen meditaatioharjoitusten aloittamista.
Huomattavan alhainen verenpaine
Jos verenpaine on pitkään ollut jatkuvasti alle aikuisen verenpainesuosituksen (suurin piirtein alle 100 mmHg), voidaan silloin jo puhua alhaisesta verenpaineesta. Primäärinen alhainen verenpaine on synnynnäistä, eikä välttämättä ole este meditatiivisille harjoituksille. Jos taas on sekundäärinen verenpaine, jolla on sellaisia sivuoireita kuin riittämätön sydämen ja hypofyysin etuosan toiminta tai munuaisten toiminnan riittämättömyys sekä sairaus, jossa on liian korkea kehon lämpötila, ei tällöin saa meditoida.
Alhaisen verenpaineen huomaa usein alhaisesta fyysisestä ja henkisestä suorituskyvystä, heikkouden tunteesta, lisääntyneestä uneliaisuudesta, käsien ja jalkojen lämpötilan laskusta sekä huimauksesta, kun noustaan nopeasti ylös.
Kaikissa alentuneen verenpaineen tapauksissa on käännyttävä lääkärin puoleen ja neuvoteltava meditaatioharjoitusten tekemisestä.
Sydänsairaudet
Sydänsairauksiin, joissa meditaatiota ei suositella, lukeutuvat mm. voimakkaat pulssin vaihtelut, vaikka sydäntä ei rasiteta fyysisesti tai psykkisesti, erittäin korkea pulssi (yli 92 lyöntiä minuutissa), psyykkisistä tai fyysisistä syistä johtuva angina pectoris, sydämen astma. Jos on näitä oireita, on käännyttävä lääkärin puoleen ja neuvoteltava meditaatioharjoitusten tekemisestä (Tällaisissa tilanteissa lääkärit yleensä kieltävät meditaation).
Verenkiertoelimistön sairaudet
Yllä lueteltujen sairauksien ja oireiden lisäksi tähän kuuluu ennen kaikkea taipuvaisuus pyörtymiseen.
Epilepsia
Epilepsiasta puhuttaessa tarkoitetaan kaatumatautia, johon suurimmassa osassa tapauksia liittyy tajunnan menettäminen ja sitä seuraavat kouristukset.
Epileptikoita ja skitsofreenikoita on varoitettava meditaation harjoittamisesta.
Näillä huomioilla emme halua aiheuttaa paniikkia, ne koskevat vain pientä osaa ihmisistä. Muut elimistölliset tai psykosomaattiset sairaudet tai psyykkiset häiriöt voivat parantua osittain tai jopa kokonaan meditaation ansiosta. Nyt kun on kerrottu tärkeimmät seikat mielenrauhasta, mielikuvituksesta ja meditaatiosta, aloitamme niiden käytäntöön ottamisen tahdon, keskittymiskyvyn ja uskon vahvistamiseksi.
Tahdon lujittaminen
Teemme kaikki joka päivä tahdollamme päätöksiä, joista käytetään sanoja ”aikomus”, ”toivomus”, ”aie”, ”päätös” tai ”haluaisin” ja ”en halua”. Jokaisella toiveella on siis päämäärä, ja toive syntyy tietoisesta tai tiedostamattomasta halusta ja siitä, että ihminen ajattelee asetetun päämäärän saavuttamista.
Normaali tahto
Tahtoon perustuvat päätökset, joita teemme jatkuvasti päivittäin, ovat vahvasti sidoksissa persoonaan, jossa näkyy täysin yksilöllisyytemme. Koska ihmisen yksilöllisyys koostuu monista kasaumista, esim. alitajunnan sisällöstä, muistista, kehon olotilasta, ympäröivän maailman vaikutuksesta, tunteista ja vaistoista, on ymmärrettävää, että normaali inhimillinen tahto on ensisijassa altis omien psyykkisten voimiensa vaikutuksille. Nämä voimat aktivoivat päämäärän mukaisesti sellaisia psyykkisiä toimintoja, kuten havainto, kuvittelu ja ajattelu ja asettavat tehtävän näille toiminnoille, esim. ”etsikää minulle jotain syötävää”, ”vapauttakaa minut hädästä ja vaarasta”, ”laittakaa päätökseni täytäntöön”.
Ne motivoivat persoonaa saavuttamaan asetettu päämäärä käyttäen kaikkia keinoja aktiivisesti. Psyykkisten toimintojen pakottamina aistielimet alkavat toimia. Aivot ottavat käyttöön aiemmin opitun kokemuksen mielikuvituksen ja ymmärryksen muodossa, ajattelu työstää sitten tämän materiaalin suunnitelmiksi ja ajatuksiksi, joista syntyy tekoja, joiden välityksellä olisi saavutettava vaistojen, tunteiden ja tahdon asettama päämäärä.
Psyykkiset toiminnot ovat psyykkisten voimien toimeenpanevia elimiä – tämä on perustavanlaatuinen kausaalinen yhteys, joka on samanlaisena mallina ihmisellä ja eläimellä. ”Normaali tahto” voimistaa fyysisen kehon toimintoja ohjatakseen ja tyydyttääkseen sen fysiologiset tarpeet sekä henkiset ja emotionaaliset vaatimukset. Tämä ei aina onnistu niin tehokkaasti kuin on mahdollista, sillä siihen vaikuttavat voimakkaasti psyykkiset komponentit, jotka ovat luomassa tahtoa, ja jotkut niistä ovat ristiriidassa keskenään. Jokapäiväiselle tavalliselle elämällemme riittää normaali tahto (vaikka myös silloin vahvasta tahdosta on vain hyötyä), mutta toimiakseen tehokkaasti paranormaalilla tasolla on tahdosta pystyttävä poistamaan kaikki häiriötekijät.
Paranormaali tahto
Parapsykologeina haluamme enemmän kuin toteuttaa vain ylläkuvattuja tahdonilmaisuja. Haluamme saavuttaa enemmän kuin ”tavalliset ihmiset”, haluamme vaikuttaa enemmän ympäröivään maailmaan, haluamme käsitellä koko tahdollamme kaikkia määräysvallassamme olevia psyykkisiä voimia ja maailmankaikkeuden energiaa energiakehossamme ja asettaa kaikki tämä palvelukseemme. Haluamme täydellisesti hallita itseämme, läheisiämme, kaikkea materiaa ja lopulta tilaa ja aikaa. Se, mikä reitti tätä varten pitää valita, on tuttu luennolta 2 (Valvetietoisuus). Siksi tärkein edellytys paranormaalin tahdon toteutumiseen on, että tahtomme on erillään kaikista ulkoisista vaikutuksista ja sen täytyy olla täysin tietoisuutemme hallinnassa.
Tietoisuuden vaikutuksen estäminen tai rajoittaminen, jolloin siis tahto muodostuu, onnistuu harjoitusten 2.1 – 2.4 avulla. Lisäharjoituksilla vahvistamme tätä kykyä ja kaiken tahdonmuodostumista häiritsevän ja estävän informaation poissulkeminen ja sen ohjaaminen käänteisellä yhteydellä suoraan alitajuntaan onnistuu taatusti.
Paranormaali tahdonmuodostus sulkee pois ”normaalien” toimintojen alun, sillä tietoisuus on täysin erotettu toimeenpanevista elimistään eli fyysisistä toiminnoista, mutta se ei sulje pois paranormaaleja toimintoja, jotka voi laittaa täytäntöön alitajunnan ja sen toimeenpanevien elinten, joita ovat fyysisen kehon autonomiset toiminnot, energiakeho ja chakrat, välityksellä. Kun hallitsemme alitajunnan ”kielen”, eli kuva- ja ajatuskielen, voimme korkeammilla tietoisuuden tasoilla vaikuttaa alitajuntaan pelkällä tahdonvoimalla, aktivoida chakroja, ja ottaa vastaan maailmankaikkeuden energiaa, säilyttää sitä ja halutessamme käyttää sitä paranormaalien toimien toteuttamisessa.
Tämän lisäksi voimme parantaa kaikki psykosomaattisesti syntyneet sairaudet (joita on n. 80 % kaikista) ja sulkea ulkopuolelle kaikki psyykkiset poikkeamat, parantaa haavat lyhyessä ajassa ja jopa tehdä fyysinen kehomme haavoittumattomaksi, sillä alitajunnan kautta voimme vaikuttaa fyysiseen kehoomme ja ohjata sen jokaista solua. Kävely kuumilla hiilillä, saamatta palovammoja kehoonsa, todistaa fyysisen kehon haavoittumattomuuden.
Tilaa, jonka voi saavuttaa käyttäen paranormaalia tahtoa korkeammassa tietoisuuden tilassa, kutsutaan ekstaasiksi (kreikasta: poistua itsestään, olla itsensä ulkopuolella). Tämä ei ehkä ole aivan sopiva merkitys. Ekstaasin tilaa pidettiin aikaisemmin ”pyhänä”. Shamaanit, poppamiehet, intiaanien, pohjoisaasialaisten ja mongoliheimojen parantajat keskustelivat ekstaasissa henkien kanssa ja sen jälkeen saivat käyttöönsä maagisia voimia. Pohjoiseurooppalaiset ”berserkit” (muinaisskandinaavisia sotureita, jotka taistelivat raivotilan vallassa) omasivat ekstaasissa niin mahtavat fyysiset voimat, että heitä pidettiin jättiläisinä.
 Kuva 1. Puukuva eskimoheimon hahmosta. Se kuvaa shamaania, joka kouristelee tuonpuoleisessa transsissa. |
Pyhä Katariina Sienalainen (1347 – 1380), katolinen pyhimys, kerran ekstaasissa ollessaan kallistui eteenpäin ja kaatui niin, että ylävartalo joutui hänen edessään olleen uunin kuumille hiilille. Hän ei tuntenut kipua, eikä hänelle tullut palovammoja.
On saatu niin paljon tietoja ekstaattisista elämyksistä, että yhdestä voi olla varma: tässä olotilassa ihminen on täysin toinen kuin tavallisesti. Hän elää toisessa maailmassa, joka eroaa täysin meidän jokapäiväisestä maailmastamme.
Ekstaatikkojen jakaessa elämyksiään, he usein kertovat ”yliluonnollisesta voimasta”. Muhammed, islamin perustaja, selvensi: ”Kuulen huminaa, ja samalla minua ikään kuin humautetaan. Aina ilmestyksen saadessani tiedän, että se on henki.” Samankaltaisen kuvauksen antaa Pyhä Teresa Avilalainen: ”Kun halusin vastustaa pakkovaltaa, tunsin, että ikään kuin näkymätön voima jalkojeni alla nostaa minua väkisin ilmaan. Tajusin täysin, että leijun ilmassa.”
 Kuva 2. Koillisamerikkalaisten uskomuksissa shamaaneilla on tärkeä rooli: hänen pitää rauhoitella voimakkaita luonnonhenkiä, samalla kun hänen henkensä lentää kylään toimittamaan välttämättömiä menoja. |
Muut ekstaatikot, kuten esim. apostoli Paavali tai Pyhä Fransiskus Assisilainen ja nykyaikana Äiti Teresa, tunsivat yhtäkkiä ristiinnaulitsemisen tuskat ja heidän kehoihinsa ilmestyi haavoja, jotka olivat samanlaisia kuin ristiinnaulitulla Kristuksella. Jo nämä muutamat esimerkit osoittavat, kuinka uskomattomia tekoja pystymme tekemään. Eikä tässä vielä ole kaikki. Jos pystymme korkeissa tietoisuuden tiloissa milloin tahansa olemaan yhteydessä alitajuntaamme, onnistuu meiltä myös yhteys ”vieraiden” asioiden kanssa ja vaikuttaminen niihin – pystymme ohjaamaan koko ympäröivää maailmaa huolimatta siitä, onko kyse elävästä vai elottomasta materiasta. Aivan kuten shamaani, jonka näemme kuvassa 2 lyömässä rumpua. Rumpu on yksi hänen tärkeimmistä ulkoisista apuvälineistään, jota hän käyttää päästäkseen ekstaasin tilaan.
Kaikki tahdonilmaisut – normaalit tai paranormaalit – voivat toteutua menestyksekkäästi, kun päämäärä on asetettu oikein. Oikeasta päämäärän asettelusta puhumme seuraavassa kappaleessa.
Päämäärän asettelu
Aikomus johonkin on olemassa, jos ihminen selvällä ja tietoisella valinnalla ja täydellisellä sisäisellä vakuuttuneisuudella on päättänyt saavuttaa tietyn päämäärän tai olla saavuttamatta sitä. Päämäärällä tarkoitamme tapahtumaa tai olotilaa, joka on vielä tulevaisuudessa ja joka pitäisi toteuttaa. ”Sisäisesti täysin vakuuttunut” (tai täysin varma asian hylkäämisestä) – ei tarkoita mitään muuta kuin sen aikomuksen tilan loppumista, jolloin mietittiin kaikki ”puolesta” ja ”vastaan” -asiat. Ehdottomana edellytyksenä aikomuksen syntymiselle on aina tilanne, joka tarjoaa muutaman, mutta vähintään kaksi toimintavaihtoehtoa. Ehkäpä ei ole ollut tilannetta, jossa tämä edellytys ei toteutuisi: jopa, jos joku uhkaa meitä aseella, on meillä mahdollisuus olla tekemättä mitään tai kuolla; tässäkin tilanteessa on siis mahdollisuus valita.
Jos eteen on tullut tuollainen valintatilanne, on tehtävä jokin päätös. Joka tapauksessa päädytään johonkin aikomukseen, vaikka päätös olisi olla reagoimatta mitenkään tai siirtää lopullinen päätös tuonnemmaksi.
Aikomus tapahtuu vasta silloin, kun päämäärä on hyväksytty ja tunnustettu. Eikä se aina vaadi pitkää miettimistä.
Erittäin selkeästi tämä näkyy tapauksissa, kun sallitaan puhua itsensä ympäri tekemään jotain vastoin vakaumuksiaan: aletaan tehdä jotain, vaikka hyvin tiedetään, ettei se ole oman tahdon mukaista – toimitaan ilman omaa täyttä sisäistä vakuuttuneisuutta.
Täydellinen sisäinen vakuuttuneisuus syntyy, kun kaikki vaikutukset, jotka puhuvat asetettua päämäärää vastaan, suljetaan pois. Esim.: henkilö on päättänyt lopettaa tupakoinnin, mutta kuitenkin on houkutus polttaa. ”Minä” (oma persoonallisuus) kieltäytyy tästä toimesta tietoisesti ja täysin sisäisesti vakuuttuneesti. Loppujen lopuksi henkilö on valmis luopumaan tästä huonosta tavasta eli olemaan tupakoimatta.
Välttämätön edellytys tulevalle paranormaalille työllemme on, ettemme hyväksy vaikutuksia, jotka häiritsevät päämäärän asettamista. Toteutamme tämän yhtäältä, kuten kappaleessa paranormaalista tahdosta puhuimme, sulkemalla tietoisuutemme ulkoisilta vaikutuksilta, toisaalta parantamalla keskittymiskykyämme, jolloin loppujen lopuksi vahvistamme uskoamme asettamaamme päämäärään ja näin ollen epäilyksille ei jää enää tilaa.
Voimme helpottaa asettamiemme päämäärien noudattamista pitämällä kirjaa, johon ennen jokaista harjoitusta:
- merkitään päivä ja kellonaika, jolloin harjoitus alkaa
- määritetään tarkasti, mikä päämäärä harjoituksella halutaan saavuttaa
- kirjataan, miten hyvin harjoitukset sujuivat aiemmin
- määritellään, mitä sisäisiä ja ulkoisia apuvälineitä käytetään (suitsuketta käytettäessä kirjataan ylös myös sen määrä)
- merkitään sen hetkinen tunnetila
- merkitään fyysinen olotila
- mainitaan säätila
- mainitaan sen hetkinen positiivinen tai negatiivinen astrologinen tilanne (tähtien sijainti)
Harjoituksen jälkeen kirjataan:
- harjoituksen eteneminen kaikissa vaiheissa
- oma fyysinen tila ja saavutukset
- virheiden lähteet
- onko harjoitus toistettava vielä vai voiko siirtyä seuraavaan harjoitukseen.
Ennen ja jälkeen harjoitusten tehdyn kirjanpidon hyöty voidaan huomata aika nopeasti. Harjoitukset helpottavat merkittävästi keskittymään suureen päämäärään – kosmisen tietoisuuden saavuttamiseen.
Keskittymistä ja sen parantamista käsitellään seuraavissa kappaleissa.
Keskittyminen
Ihmisessä oleva voimakas vaisto, voimakas tunne tai tahdon päätös voivat herättää meissä erityistä kiinnostusta johonkin. Puhekieli tuntee sellaisia merkityksiä, kuten kääntyminen sisäänpäin, henkisten tapahtumien keskittäminen, (tietoinen) käsittäminen, olla suuntautunut johonkin, voimakas huomion keskittäminen. Sen voi yhdistää yhdellä sanalla – keskittyminen.
Normaali keskittyminen
Keskittymistä ei voi sulkea pois jokapäiväisestä elämästä: katsojat seuraavat keskittyneesti jalkapallo-ottelua tai autokilpailuja, opiskelijat seuraavat keskittyneesti professorin puhetta, tiedemiehet – kokeen edistymistä. Samaan aikaan jalkapalloilijat, kilpa-autoilijat, professorit ja tieteellisen kokeen tekijä ovat täysin keskittyneitä toimeensa.
Tässä psyykkiset toiminnat – näkö, kuulo ja ajattelu – ovat käytössä erittäin korkealla teholla.
Keskittymisen myötä kasvaa tietoisuuden selkeys.
Voimme määrittää kaikki keskittymisen tunnusmerkit seuraamalla itseämme. Näin pääsemme yhden askeleen eteenpäin, jos otamme lähtökohdaksi psyykkisten voimien ja toimien yhteistyön: silloin käsitämme, että keskittyminen on psyykkisten toimintojemme tiedostettua aktivoimista.
Tämän prosessin voimme todeta vanhalla keinolla: tuodaan kello asteittain lähelle korvaa ja havaitaan hetki, jolloin tikitys kuuluu ensimmäisen kerran. Tässä puhe on puhtaasta elämyksestä (keskittyneisyydestä), mikä ei ole mitään muuta kuin yhden psyykkisen toiminnon tietoista käyttämistä – kuulon – tahdon määräämän päämäärän hyväksi (mikä tässä havaitaan selvästi). Aivan samalla tavalla käy kaikissa muissakin keskittymistapauksissa: aina tietoistesti aktivoidessamme psyykkisiä toimintoja niin pitkälle kuin mahdollista voimme toteuttaa asetetun päämäärän.
Keskittyminen on siis psyykkisten toimintojen vastaava aktiivisuuden taso: havaitseminen, kuvittelu, ajattelu tai muut toiminnat samanaikaisesti.
Tämä aktiivisuus on kasvukykyinen: pystytään näkemään tai kuulemaan jotakin, muistamaan tai ratkaisemaan ajatustehtävän enemmällä tai vähemmällä vaivalla. Siksi voidaan puhua enemmästä tai vähemmästä keskittymisestä: ”Kuulijat seurasivat luentoa erittäin tarkkaavaisesti”, Minulla on tunne, että hän keskittyi töihinsä huonosti”, ”hän oli laiska ja huolimaton” jne. Kaikki nämä lausahdukset ilmaisevat, millä tasolla henkilö käyttää psyykkisiä toimintojaan tiettyä päämäärää varten.
Korkein keskittyneisyyden tila tarkoittaa, että käytämme havaintoamme, muistiamme ja ajatuksiamme maksimaalisella suorituskyvyllä.
Vaikka ”korkein keskittyneisyyden tila” voi keskivertoihmisellä tuoda jokapäiväisessä elämässä suurimman mahdollisen hyödyn, parapsykologille se ei läheskään riitä täyttämään toivottuja paranormaalin toiminnan mahdollisuuksia nopeasti. Syy on siinä, että ulkoiset vaikutukset, jotka häiritsevät tahdon muodostamista, voivat alentaa keskittymistä ja häiritä sitä. Esim. vaivaava hammas voi aiheuttaa sellaista kipua, että se täyttää lähes koko tietoisuuden ja tekee muuhun keskittymisen mahdottomaksi.
On myös paljon muita häiriötekijöitä, jotka on aluksi suljettava pois paranormaalin keskittymisen avulla tulevaa paranormaaliin työhön valmistautumista varten.
Paranormaali keskittyminen
Paranormaalia tahdon mallia ohjataan poikkeuksetta tietoisuudella, joka on erotettu kaikesta ulkopuolisesta vaikutuksesta. Tulevasta informaatiosta vapautetun tietoisuuden tila on edellytys myös paranormaalille keskittymiselle, jolloin ei tarkoiteta mitään muuta kuin koko tietoisuuden sisällön poikkeuksellista keskittymistä yhteen ainoaan päämäärään.
Tämä keskittyminen palvelee paranormaalin tahdon vahvistamista ja näin ollen keskittynyttä vaikuttamista alitajuntaamme.
Paranormaali keskittyminen on siis paranormaalin tahdon maksimaalista vahvistamista ja sen poikkeuksellista keskittämistä yhteen päämäärään.
Paranormaaliin keskittymiseen valmistautumiseen olivat harjoitukset 2.1 – 2.4 luennolla 2, ja seuraavien luentojen harjoitukset ovat sen vahvistamista. Tämän kehityksen lopussa mikään ei voi johtaa meitä pois suuresta päämäärästämme – ajan ja tilan hallinnasta.
Jatkossa tahtomme vahvistaminen ja sitä seuraavan tahdonvoiman vahvistaminen tapahtuu uskon vahvistamisella. Tutustumme ”normaaliin” ja paranormaaliin uskoon seuraavassa kappaleessa.
Usko
”Usko on sitä, ettei tiedä kaikkea!”
Lause, jota kansan keskuudessa käytetään usein ylenkatseellisesti tai ivallisesti ja joka kuitenkin osuu oikeaan: Uskominen tarkoittaa jonkun tietämistä, mihin uskoa.
Normaalissa uskossa, jota esim. uskonnot vaativat, ei ole aina näin, mutta paranormaalissa uskossa on varmasti näin, eikä mitenkään muuten.
Normaali usko
Joka vuosi tapahtuu sama: monet sanovat, etteivät juhli joulua. Heistä on vastenmielistä mennä kauppoihin joulunalushulinaan. Tällä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa, vaan se on vain kaupallisuutta. Suurin osa, joka ajattelee niin, pystyy pitkään pitäytymään kriittisessä suhtautumisessaan, mutta juuri ennen aattoa löytää kuitenkin voimia lähteä ostosruuhkiin ja hankkia lahjoja rakkaimmilleen.
Kukaan ei siis pysty vastustamaan juhlatunnelmaa. Se, joka joutuu viettämään joulun yksin, tuntee selittämätöntä surua. Monissa ravintoloissa, joihin kokoontuvat perhejoulua välttelevät ihmiset (tai perheettömät), kokevat aina saman, kun he laulavat kuusen kynttilöiden valossa hartaita lauluja. Usko Kristuksen syntymään ja usko yleensä ovat tosiasioita, joita kukaan ei voi välttää, vaikka kuinka päättäväisesti olisi vastaan. Suurin osa meistä on kastettu kirkossa, on ottanut osaa ehtoolliseen ja konfirmaatioon, on vihitty kirkossa ja haudataan kristillisen toimituksen mukaan.
Loppujen lopuksi tämä on paradoksi, sillä nykytieteen mukaan maailmankaikkeus ja maailma (Maapallo) ovat syntyneet miljardeja vuosia sitten evoluution mukaan, eikä niitä ole luonut jumala seitsemässä päivässä. Astronomian tietämys sekä avaruuslennot todistavat yksiselitteisesti, että taivas ja jumala eivät voi sijaita siellä, missä esivanhempamme olettivat niiden sijaitsevan – jossakin päämme päällä avaruudessa.
Kuitenkin kristinusko, joka on istuttanut meihin tämän kaiken, elää ja me sen kanssa. Joulun lisäksi juhlimme pääsiäistä, helluntaita, Marian taivaaseen astumista ja kaikkien pyhien päiviä: jopa sunnuntai on kristillinen juhlapäivä. Monien valtioiden kommunistit, jotka uskovat enemmän prosessiin kuin abstraktiin uskontoon, ovat jo kauan yrittäneet kitkeä kristinuskoa, mutta ovat saavuttaneet vain sen, että kansalaiset (esim. Puolassa) rukoilevat yhä kiihkeämmin.
Länsimaissa, vaikka moni moittii kirkkoa taantumukselliseksi tai kiistää uskon vanhanaikaisena ilmiönä, ja jopa ne, jotka eivät vuosiin ole olleet lähelläkään kirkkoa ja pitävät itseään vahvasti ateisteina, kääntyvät rukoilemaan jumalaa huonossa tilanteessa ja sorronalaisena.
Jokainen ihminen uskoo tavallaan, epäilyksistään ja nykytieteen tiedoista huolimatta. Uskonnonfilosofit ovat jo kauan käsitelleet näitä ongelmia ja tulkitsevat niitä eri tavoin. Tärkein näistä ongelmista on, että tarkat luonnontieteet eivät yhä vieläkään pysty antamaan selviä vastauksia jatkuviin kysymyksiin: Mihin maailmankaikkeus päättyy? Miksi me ylipäänsä olemme olemassa ja mitä tapahtuu, kun kuolemme? Ympärillämme vallitsee epätietoisuus, kaaos, hämminki, sotia, kurjuutta ja ahdinkoa. Tässä tilanteessa – näin puhuvat uskon tutkijat – kuvaan astuu uskonto ja tuo järjestyksen kaaokseen tuomalla jumalan, joka on järjestellyt ja ajatellut meille tuntemattomaan ”maailman suunnitelman”. Hän ohjaa ja ajattelee puolestamme sellaisia, mihin meillä ei ole pääsyä ja mihin ajatuksemme eivät ulotu. Jumala pitää meitä kädestä ja näyttää meille oikean tien. Jumala lohduttaa meitä ja antaa meille terveyden. Hän parantaa meidät. Jumala katsoo, että maassamme on rauha ja sallii meidän nousta taivaaseen, jos olemme eläneet hyvän ja vanhurskaan elämän.
Epäilyksistä huolimatta nämä toteamukset säilyvät syvällä alitajunnassa. Hädän ja epätoivon hetkellä voi joskus toteuttaa todellisia ”ihmeitä” – niitä ”ihmeitä” me koulutetut parapsykologit voimme toteuttaa milloin tahansa, ilman äärimmäistä tilannetta (sillä molemmissa tapauksissa prosessit ovat samanlaisia). Tätä varten pitää vain vahvistaa uskoa jokaisen paranormaalin toimen onnistumiseen, on kehitettävä paranormaalia uskoa.
Paranormaali usko
Vastakohtana normaalille uskolle, joka suurimmalla osalla ihmisistä on kehittynyt heikosti ja on piilossa syvällä alitajunnassa, paranormaali usko on aina käytettävissä kun tarvitaan psyykkisiä ja fyysisiä toimintoja uhkaavissa tilanteissa maksimaalisten saavutusten aikaansaamiseksi. Paranormaalia uskoa voi vahvistaa vastaavilla harjoituksilla. Se saa aikaan tahdonvoiman vahvistumisen ja samalla edistää keskittymistä parapsykologivalmennuksemme kuvitellun päämäärän saavuttamiseen. Koska paranormaalin tahdon kautta paranormaali usko voi vaikuttaa alitajuntaan ja sen kautta fyysiseen kehoon, energiakehoon ja chakroihin, niin sen ansiosta olemme tilassa, jossa voimme muuttaa jopa fyysisen kehomme molekyylirakennetta sekä kosmoenergeettistä säteilyä moduloimalla vaikuttaa muihin eläviin ja elottomiin kohteisiin.
Paranormaali usko on siis uskoa, joka Raamatun mukaan (joka itse asiassa on maaginen ja näin ollen parapsykologinen kirjallinen teos) tämän sanan alkuperäisessä merkityksessä voi ”siirtää vuoria”!
Raamatussa ”Kirje heprealaisille” 11:1 määritellään paranormaali usko näin: ”Usko on aivan varma luottamus kiihkeästi kaivattuihin asioihin, selkeän näkemättömän todellisuuden todistus.”
Meille tuleville parapsykologeille em. tarkoittaa ainoastaan sitä, että meidän on tunnustettava paranormaalit päämäärän asettelumme toteutumiskelpoisiksi ja ohjata siihen koko tahdonvoimamme ja keskittymisemme. Emme saa sallia tulla johdatetuksi pois uskosta, emme epäillä, emmekä tulla vaikutetuksi muiden ihmisten ja mahdollisten epäonnistumisien taholta: meidän on lähdettävä siitä, että mikä tahansa paranormaali toiminta – ja tietenkin myös ”normaali” – toteutuu ehdottomasti: ”… sillä me muutumme uskollamme, emme ulkoisesti”.
Siirtyminen normaalista uskosta paranormaaliin uskoon aloitetaan harjoituksella 3.3 PARANORMAALI USKO. Meissä heräävä paranormaali usko saa meidät ajan mittaan vakuuttuneemmaksi kaikissa teoissamme ja ottamaan vastaan kärsivällisesti epäonnistumiset, joita tulemme silloin tällöin kokemaan. Sillä: ” … Joka uskoo, ei horju.” (Jes. 28:16).
Paranormaalin uskon voimalla pystymme loppujen lopuksi hallitsemaan fyysistä kehoamme ja voittamaan kaikki sairaudet ja psyykkiset vammat. Kuten Jeesuksen aikalaiset, jotka uskoivat – paranormaalisti – hänen ihmeitätekevään voimaansa, minkä avulla pystyivät parantumaan taudeistaan. Apostolien teoissa 5:12-16 on puhuttu tästä:
”Apostolien kätten kautta tapahtui kansan keskuudessa monia tunnustekoja ja ihmeitä. Uskovat pitivät yhtä ja kokoontuivat Salomon pylväikössä, kukaan muu ei rohjennut liittyä heidän seuraansa. Mutta kansa piti heitä suuressa arvossa, ja Herraan uskovien määrä kasvoi yhä, niin miesten kuin naistenkin. Ihmiset toivat sairaita kaduille ja panivat heidät vuoteille ja paareille, jotta Pietarin kulkiessa ohi edes hänen varjonsa koskettaisi jotakuta heistä. Myös Jerusalemin ympärillä olevista kaupungeista tuli ihmisiä suurin joukoin. He toivat mukanaan sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja kaikki nämä tulivat terveiksi.”
Myös Johanneksen evankeliumissa 5:1-9 kerrotaan samankaltaisista paranormaalin prosessin mukaisista parantumisista:
”Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?" Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua." Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli.”
Paranormaali usko ei vain sammuta kipua ja paranna sairauksia, vaan vaikuttaa myös toisin päin. Esim. Voodoo – kuten musta magia – käyttää paranormaalia uskoa väärin omiin tarkoituksiinsa. Ei ole epäilyksiä siitä, että Voodoossa käytetään taikakaluja. Onhan monet tarinat Voodoo-nukeista todistettu oikeiksi. Tässä tarkoitetaan pieniä nukkeja, jotka on täytetty oljilla tai pumpulilla. Voodoohon uskovat ovat vahvasti vakuuttuneet siitä, että he voivat muuttaa nuken edustamaan oikeaa elävää henkilöä, jos nukkeen liittää tämän henkilön henkilökohtaisia asioita, vaikkapa vaatteita, hiuksia tai kynnen paloja. Tämän ”edustajan” välityksellä vastaavalle elävälle henkilölle voi aiheuttaa kipuja, jos nukkeen työnnetään neuloja tai sitä poltetaan liekissä. Tässä tosin on välttämätöntä tietää oikeat manaukset.
Aikaisemmin Voodoo oli laajalle levinnyt, mutta nykyäänkin Voodoo-nuken välityksellä aiheutetaan vihatulle henkilölle kipuja tai tämä jopa tapetaan. Miten se on mahdollista? Vastaus on hyvin yksinkertainen: uhrin pitää vain uskoa lujasti (eli uskoa paranormaalisti) siihen, että ”taika” toimii. Ja koska suurin osa Haitin asukkaista uskoo magian voimaan, on taistelu nukkejen varjoa vastaan todellista.
Nyt olemme selvittäneet, että tahto, jota on lisätty mielenrauhalla, mielikuvituksella ja meditaatiolla ja joka on näin tullut paranormaaliksi, paranormaali keskittyminen ja paranormaali usko sekä oikea päämäärän asettelu antavat mahdollisuuden toteuttaa minkä tahansa haluamastamme toiminnasta itseemme ja ympäröivään maailmaamme.
Seuraavalla luennolla tutustumme vielä muihin apuvälineisiin – ”ulkoisiin apuvälineisiin” – jotka ovat materiaalista alkuperää ja joiden avulla voimme saavuttaa nopeammin yllä kuvatut paranormaalit olotilat.